Ihana kamala kisadieetti

Ja niin käynnistyi tämän syksyn fitnesshuuma taas! Huomenna on suurimmalla osalla kisaajista ensimmäiset karsinnat Jyväskylässä ja ai kamala, kun mua jännittää! Itsehän en ole vielä menossa mihinkään, mutta voi tätä tunnetta jo toisten puolesta. Facebook ja Instagram on jo nyt täynnä kuvia bikineistä (mustavalkoisena tietysti, koska big secret), valkkarista, tankkausruoasta, vatsalihaksista ja ylenpalttisen jännittyneistä ilmeistä. Selaan huomenna Facebookkia viiden aikaan varmaan kuin hullu! Harmi, kun ei itse jaksa vaivautua Jyväskylään asti, ensi viikolla Tampereen karsinnat kyllä käyn vilkaseen. Saa vähän esimakua, mitä tuleman pitää sitten Expoissa 😉

pieni

Kuvat: Teemu Leppänen

Mulla on tällä hetkellä aivan huippusuperhyvät fiilikset. Kunnosta, dieetistä, kisoista, kaikesta. Semmonen tunne, että kaikki menee just niin kuin pitää, eikä ole syytä stressailla tai marista turhaan. Tasan neljä viikkoa aikaa vielä trimmailla ja hioa kroppaa, ollaan siis todella hyvässä aikataulussa. Odottelen ensi viikon maanantaita, kun näen Sampoa, joskos vaikka saisin vähän tankkailla vielä! En pistäis meinaan pahakseni sitten olleskaan.

Mitä pidemmälle tää dieetti menee, sitä itsevarmemmaksi sitä tulee. Olo on välillä kuin 15-vuotiaalla pojalla, joka on juuri saanut mopokortin ja virittänyt uuden moponsa, ja pistelee menemään autojen seassa aivan liian lujaa kuolemattomuuden tunne rinnassa. Tuntuu, että mikään, ei mikään, voi enää pysäyttää tätä hommaa tässä kohtaa, mikään ei voi enää mennä pieleen, kun ei nytkään ole mennyt. En voi enää sortua syömään, kun en ole viimeiseen 19 viikkoonkaan sortunut. Sitä on niin keskittynyt omaan juttuunsa ja omiin rutiineihinsa, että vaikka tulivuori purkautuisi vieressä, ei se paljon hidastaisi menoa. Sitä vaan vilkaisi hiukan taakseen ja jatkaisi matkaa.

Fitness on itsekästä, itsenäistä ja vain sun oman pään sisällä tapahtuva laji. Loppupeleissä kukaan ei voi sua auttaa selviytymään, kuin sinä itse, kukaan ei kulje sitä matkaa sun kanssas, vaan sä olet oikeasti yksin. Kukaan ei voi auttaa sua jaksamaan tai pysymään ankarana itselles, jos et itse tee sitä. Ympärillä olevien ihmisten tsempit eivät ulotu kovin pitkälle, jos oma pää ei kestä. Se on susta kiinni. Sä opetat itse itsesi selviytymään ja jaksamaan huonoimpina päivinä. Kukaan muu ei voi sanoa, mihin pystyt ja mihin et dieetin aikana, sun täytyy tietää se itse. Kukaan muu ei tunne, miltä susta tuntuu sun kroppasi sisällä, vaan sun täytyy kuulostella itseäsi, että onko kaikki hyvin ja missä mennään. Sä voit joko elää kärsimyksellä koko dieetin tai nauttia matkasta niin paljon kuin mahdollista. Päätös on oma. Kun ihminen on kuitenkin tarpeeksi motivoitunut ja valmis uhrautumaan asiansa eteen, voi saada tehtyä melkein mitä vain. Se tunne on upea, kun sen tajuaa. Silloin tulee se kuolemattomuuden fiilis, sellainen, että hitto, mä voin tehdä aivan mitä vain.

Fitness ei ole mikään joukkuelaji, jossa hävitään tai voitetaan yhdessä. Tässä lajissa et voi syyttää tai palkita ketään muuta kuin itseäsi. Tää on yksilön oma juttu, oma homma. Varsinkin dieetin ajan sä keskityt tähän koko ajan, joka päivä, joka tunti, joka hetki. Kaikki mitä sä teet, liittyy jollain lailla kisoihin valmistautumiseen. Ei ole sellaista hetkeä, että olisit oikeasti vapaalla tästä lajista. Sen takia tähän lajiin kasvetaan kiinni ja siitä tulee osa jokapäiväistä elämää. Se ei ole enää ”fitness”, vaan se on sun elämä, miten sä elät ja mitä sä teet. Se on osa sua.

pieni1Fitness sopii ihmiselle, joka haluaa pistää itsensä kunnolla likoon ja työskennellä itsenäisesti. Se sopii ihmiselle, joka on tarpeeksi motivoitunut. Usein sanotaan, että fitness ei ole mukavuudenhaluista ihmistä varten, joka eläisi elämänsä pitsalla, jos voisi. No, minä olen juuri tälläinen. Olen todella mukavuudenhaluinen ja laiska. En tykkää lenkkeillä, siivota, tehdä ruokaa tai tiskata. Tykkään syödä rasvaista ruokaa, nukkua pitkälle päivään ja luistaa velvollisuuksista. Silti olen tässä, loppukirissä fitnesskisoihin, mieli ehjänä ja tällä hetkellä jopa hymyissä suin.

Kukaan ei synny tähän lajiin, vaan jokaisesta on tähän, jos tarpeeksi haluaa. Fitness on aivan tavallisten ihmisten laji. Jos läpileikkaa fitnesskansaa, löytyy kaikkea raksamiehestä kirurgiin, löytyy tummaa, löytyy vaaleaa. Kehonrakentajat eivät suinkaan ole mielenvikaisia ja yksinkertaisia. Bikini fitness-tytöt eivät ole bimboja ja alusvaatemalleja. Lajin harrastajat ovat sekalainen joukko ihmisiä, joita yhdistää intohimo treenaamiseen. Kenenkään ei pidä miettiä, että ei minusta olisi tuohon, jos et ole kokeillut. Luulin itse niin joskus, mutta nyt olen todistanut itselleni ja monelle epäilijälle, että väärässä oltiin. Olen ylpeä siitä, mitä olen saanut tehtyä ja miten olen kasvattanut itseäni tätä lajia varten. Sanaan ”kisadieetti” ei turhaan liitetä lauseita henkisestä kasvusta, koska se on niin totta kuin voi olla. Sä et aloita ja lopeta dieettiä samana ihmisenä, vaan paljon henkisesti vanhempana ja avoimempana. Kyse ei ole pelkästään syömättömyydestä, vaan rutiineissa pitäytymisestä, mielen tasapainossa pitämisestä, paineiden ja pahan olon karkoittamisesta. Silloinkin, kun tekisi mieli lopettaa koko homma kesken. Silloinkin sä viet itseäsi ja omaa dieettiäsi eteenpäin. Sä tiedät koko ajan, mihin sä oot menossa ja minkä takia, vaikka se pieniksi hetkiksi unohtuisi matkan varrella. Nämä hetket ovat niin pieniä, että niistä pääsee pienellä loikalla eteenpäin.

Käytiin eilen ottamassa muutamia kuvia ulkona, vielä kun tarkenee just ja just heilua puolialasti tuolla. Urheilurintsikoiden väri vaihtu taianomaisesti kuvien välissä! Oikein ihanaa viikonloppua!

sonja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta