Havuja, perkele!

Ihana ihana viikonloppu! Ja taas se loppui. Ihan liian aikasin. Tänään oli kamala shokkipäivä, kun tajusin, että ensi viikolla on mun kisat. Ensi viikolla??! Puuuuh. Vähiin käy ennen kuin loppuu. Mun on tässä kohtaa pakko sanoa, että kiitos! Kiitos kaikille, jotka ovat mua tsempanneet ja olleet mukana. Ystävät, perhe, tutut, puolitutut ja tuntemattomat. Viikonloppunakin taas liikutuin, kun puolituntemattomatkin toivottivat paljon tsemppiä ja kehuivat, että hyvin se menee. Joten, kiitos!

IMG_5757Mä en tätä matkaani ois jaksanut yksin missään kohtaa kulkea. Yksin tuskin oisin tähän asti päässyt. Mulla on ammattitaitoinen tukiverkko valmennuksen puolelta sekä ihania ihmisiä, jotka jaksavat kuunnella mun valitusta dieettiajasta tai elämästä ylipäänsä silloin kun on huono hetki. Lämmittää kovasti kiukkuisen dieettirotan sydäntä! Yhteenkuuluvuus on suurta tämän lajin ihmisten kanssa ja mun mielestä on hienoa, että ilmapiiri kilpailijoiden välilläkin on usein todella hyvä. Vaikka tämä on yksilölaji, yhteisöllisyys tuo paljon tsemppiä omaan puurtamiseen.

Viikonloppuna autoin bodyfitness-beibe-Tiian kuvauksissa Wolffilla. Tiian kanssa ollaan oltu koko kesä samaan aikaan dieetillä ja kuunneltu toistemme äkäisiä tai vaihtoehtoisesti päättömiä juttuja. Pukkarissa ollaan puitu ihmissuhteita ja dieetin saloja sekä panikoitu asioista, jotka muita lähinnä naurattavat. Dieettiajan mielialavaihtelut ja hätäiset ratkaisut taitaa olla meitä yhdistävä juttu. Sokea ohjaa sokeaa siis!

IMG_5737Hyvä meinaan toi toinen peili tuolla, hahhaa!

Sunnuntaina ajelin Lahteen tiimipäiville, ja oli kyllä rankka päivä. Vedettiin aika jäätävä jalkareeni! Luulin, että mun koivet on jo kaiken nähneet, mutta olin väärässä. Ne oli aika shokissa. Reppanat. Jalkareenin jälkeen tehtiin TUNNIN venyttely. TUNNIN! Siitä vasta olinkin shokissa. Viimeksi kun venyttelin joskus kivikaudella.

IMG_5756

IMG_5755Tiimipäiviltä ei oikein ole kuvia, koska siellä tosissaan vaan väännettiin sitä rautaa. Oon varmaan jotenkin sekaisin päästäni, kun tämän setin jälkeen vaadin vielä vähän lisää hackikyykkyjä. Sampo nauroi, että jos ei todella vielä riittänyt, niin tuuppas kuule tänne niin katotaan. Sen jälkeen todella riitti. Tänään oikeasti pelkkä istuminen sattuu niin hitonmoisesti pakaroihin. Oonkin jollain sairaalla tavalla kaivannut tätä outoa kävelyä kipeytyneiden jalkojen takia. Tuntuu, että siellä ne jalat oikein kuulkaas kasvaa niin että rohina käy! (Yeah, right)

Tiimipäivien jälkeen hyvästelin kaikki maitotuotteet sekä lisäaineet. Skyr-rahkalle, Pepsi Maxille ja stevialle pieni hiljainen hetki. Nyt meinaan lähti askeettiset kaksi viimeistä viikkoa käyntiin, jolloin ei sitten kosketa yhtään mihinkään ylimääräiseen, joka keräisi kroppaan nestettä ja turvotusta. Purkan jättäminen on myös ikävä homma, tosin toisaalta ihan hyvä. En pysty oikein kontrolloimaan purkan syömistäni, ja kun ostan pussin, syön sen saman tien kokonaan. Tämä kuluva viikko on nyt viimeinen kunnon treeniviikkoni, viimeistelyviikolla treenit ovat lähinnä pumppailua. Viimeisellä viikollani olen töistä pois loppuviikon, jotta saan rauhassa keskittyä asiaani. Mulla on myöskin tooodelllaa paljon kaikkea tekemistä (kivoja hommia kylläkin) vikalla viikolla, joten hyvä ottaa vähän rauhaa siihen. Muistan, kun lukiossa oli Wanhojen päivä, jota sanottiin prinsessapäiväksi. Niin mulla onkin kokonainen prinsessaviikko nyt, hähää! Tai näin ainakin vaaleanpunaisessa haavemaailmassani ajattelen, karu totuus luultavasti on se, että juoksen pää kolmantena jalkana paikasta A paikkaan B ja hosun kaiken kanssa sinne tänne. Luultavasti olen pienentynyt niin paljon, että bikinit ovat liian suuret ja alan itse kynsisaksilla pienentämään niitä, jantanat ovat hukkuneet enkä saa kampaaja-aikaa enää varattua. Jos vielä unohtaisin mennä kilpailijoiden rekisteröitymiseen ja kisakenkäni korko napsahtaisi poikki h-hetkellä, olisi asetelma aika bueno!

Optimaalista olisi kuitenkin, että voisin vain käyskennellä kynsihuollosta kampaajalle, käydä vähän salilla pumppailemassa, nukkua myöhään ja käydä Mielikylvyssä. Aijai! Näin kuitenkaan tuskin tulee tapahtumaan, itseni tuntien. Sähellystä ja kohellusta koko viikko.

IMG_5672Tänään näin Sampoa ja jutusteltiin pitkät pätkät. Kaikki alkaa olla kondiksessa (jopa itse kunto!) ja viimeistelyviikon suunnitelmat selvät. Saan vielä tarkemmat ohjeet tällä viikolla ihan paperisena, koska oon nykyisin semmoinen lahopää, että kaikki pitää olla paperilla. Nyt tämän viikon nostelen painoja menemään ja lenkkejä rullaamaan vielä niin lujaa mitä pienestä tytöstä lähtee! Tulen valittamaan ja itkemään, mutta uskon, että kaikki tulee olemaan vielä tämän arvoista. Annan tälle kahdelle viikolle nyt kaiken, mitä se ottaa, koska en halua missään kohtaa sitten miettiä, että mitä jos.. Mitä jos olisin yrittänyt vähän enemmän. Tehnyt vähän paremmin. Juossut vähän kovempaa. Se ei käy päinsä. Koska nyt muuten mennään eikä meinata! Havuja, perkele!

Mitä olen unohtanut, vai olenko unohtanut mitään, pitäisikö olla jossain vai olla olematta missään?

IMG_5699Tsekatkaas muuten meikäläisen silmäpussit tällä hetkellä. Aika mageet, eikös? Kun paljon puhutaan fitnesstyttöjen ”lasittuneesta katseesta ja teennäisestä hymystä”, niin täältä muuten löytyy sitten sitä. Saanen siis toivottaa uuden ystäväni tervetulleeksi arkeeni, nimittäin unettomuuden. Jes! Viimesen viikon oon nukkunut todella huonosti. Oon aivan kuoleman väsynyt, mutta silti en saa nukuttua. Mieli toimii koko ajan tuplatehoilla, varsinkin silloin, kun koitan painaa pään tyynyyn. Tuntuu, että kroppa vetää koko ajan ihan ylikierroksilla, enkä saa rauhotuttua ollenkaan.

Tänään kävin Zensen Ristolla niskapäähieronnassa. Aattelin, että pakko saada itsensä jotenkin nyt rentoutuun. Yritin ajatella kukkasia ja lintuja, mutta ehei. Pääkoppa oli aivan erimieltä. Siinä sitten maata tönötin hierontatuolilla kivan pimputusmusiikin soidessa ja pohdin, mikä reeni, milloin ruoka, mikä reeni huomenna, miten aikataulutan viikonloppuni, moneenko meen töihin huomenna, oonko unohtanut jotain, aivan muuten varmasti olen unohtanut jotain, mitä mun pitäisi tehdä vielä tänään, apua tuleepa kiire tehdä kaikki, pakko mennä aikasin nukkuun, en kyllä ehdi aikasin nukkuun, pitäiskö jättää treeni tänään välistä, no en kyllä jätä, onpa kiva tää hieronta, nyt pitäis varmaan rentoutua, apua en osaa rentoutua, mikä mussa on vikana.

Olo on ollut sunnuntaisen tankkauksen jälkeen kaikkea muuta kuin ravittu ja energinen. Tämäkin päivä on mennyt kyllä kaikkien taiteen sääntöjen mukaisesti. Tämän ”rentouttavan” päähieronnan jälkeen ryntäsin kotiin ja takaraivossa jyskytti, että nyt pitäisi oikeasti levätä.

–>Lähdenpä siis etsimään kaverini kanssa talvitakkia Tampereen kaikki kaupat läpi. Koska tätä ei voisi tehdä milloinkaan muullon!! Puolessa välin kauppojen kiertämistä tuskanhiki valui otsalla ja purin hammasta yhteen etten alkanut huutamaan kaverilleni, että MITEN VOI KESTÄÄ NOIN KAUAN SOVITUSKOPISSA. Vihdoin pääsen kotiin, ja sama takaraivoääni sanoo, että nyt olisi viisasta jättää treeni huomiselle.

–>Lähdenpä siis salille. Salilla olo on aivan voimaton, puren taas hampaita yhteen (huuli on nyt halki), jotta saan tehtyä treenin viskomatta painoja sinne tänne. Nopean treenin jälkeen kannattaisi mennä suoraan kotiin.

–>Teenpä siis vielä päälle aerobisen, vatsat ja poseeraan. Mikään näistä kolmesta ei sujunut, vaan melkein itku pääsi. Ravaan kotiin samalla vatvoen kaverini kanssa ihmissuhdesotkuja puhelimessa. Tekisi mieli kaatua suoraan sänkyyn, mikä olisi varmasti maailman paras vaihtoehto.

–>Alanpa tekemään siis viikon ruoat, kirjoittamaan blogia ja laiminlyömään taas aikaisen nukkumaanmenon. Tää mun rauhattomuus naurattaa mua itteenikin, ja samalla tiedostan, että nukahdan kohta salilla kesken prässin tai töissä kesken lounaan, jos en saa työnnettyä itseäni nukkumaan. Stressi sekä unettomuus ovat yleisiä oireita kropan väsymisestä tässä kohtaa, ja niitä pitäisi parhaansa mukaan välttää. Noh, yritetään, mutta ei tarpeeksi kovasti.

IMG_5698Pörröinen pikkutyttö täällä hei!

Oon onnistunut välttämään stressiä ja muita ongelmia aikas pitkälle, mutta nyt täytyy oikeasti alkaa tekemään töitä, jotta pää pysyy kropan tahdissa mukana. Enää onneksi rapiat päälle pari viikkoa koitokseen, yhtään enempää en kyllä enää jaksaisikaan. Vaikka kaipaan toki hyvää ruokaa ja normalisoitunutta elämää, eniten silti haluan eroon tästä hitonmoisesta väsymyksestä. Haluaisin myös saada takaisin treeni-intoni, koska tällä hetkellä ei ole oikein voimaa tehdä mitään/jaksamista/mielenkiintoa/halua edes yrittää kovaa treeniä.

Ja nyt, kello on 21.34 ja lupaan olla nukkumassa 22.00, joten palaillaan!