Valitusta ja surkeutta!

Nyt on meinaan huono päivä, todella huono! Semmonen, että vois vetää peiton korviin ja hengailla koko päivän sängyssä luonnollisesti kroisanttien ja Oltermanni-juuston kanssa. Vois märehtiä itsesäälissä ja olla mahdollisimman surkeen näkönen koko päivän. Ehkä jopa repästä pienet itkut sitten kun on huonoin hetki. Vois kattoa jotain surkeeta romanttista draamaelokuvaa ja kommentoida elokuvan hahmoille ”nii-in, noin siinä käy! sitä se elämä on!”.

Päivähän alkoi oikein mainiosti. Eilen oli tankkauspäivä, joka muuten maistui oikein hyvin. Oli niin autuas olo syödä koko päivän että huh. Ihana tunne olla täynnä ja mennä maha täynnä nukkumaan.

IMG_5282IMG_5283Tankkaus toimi kuin junan vessa, ravitsi sekä kehoa että mieltä. Ei juurikaan ollut turvotusta eikä kerännyt mitenkään kovasti nesteitä vaan kaikki toimi oikein hyvin. Seuraavana päivänä oli paino noussut puoli kiloa, eli ei juuri mitään. Kroppa veti kivasti hiilarit ja olo ei tänä aamuna tuntunut ollenkaan niin tyhjältä kuin päivä sitten.

Tänä aamuna sitten lähdin intoa puhkuen salille! Linnut lensi ja elämä oli vaaleanpunaista! 🙂 Aattelin, että nyt meinaan tulee semmonen treeni että oksat pois, painot ei tunnu miltään ja vetelen vielä ennätyssarjat tähän väliin.

IMG_5296Pienet vatsan alutkin näky ja jeejee elämä hymyilee. Salin puolella hain sitten painot ja lämmittelin ja aloitin ekan supersarjan vipareilla. No, miten kävikään! Epäkäshartia-seudulta kuului vaan pieni NAKS ja treeni oli siinä. Vihlova kipu säteili niskaseudulta koko käden mitan. Hetken aikaa vielä kovapäisenä mietin, että kyllä tää nyt tästä. Hain vähän kylmäkallea ja yritin pyöritellä kättä, kyllähän tää reeni tästä vielä jatkuu!! No, ei kyllä jatkunut. Kun ei saanut kunnolla päätä käännettyä niin alistuin soittamaan valmentajalle ja ehdoton kieltohan sieltä tuli jatkaa. Ei muuta kun kotiin pötkötteleen.

IMG_5048Tiedä sitten, mikä siellä oikein on. Toivotaan, että vaan jonkinlainen lihaskramppi, joka menee nopeasti ohi. Oon vetänyt tässä särkylääkettä sekä lihaslelaksantteja, mutta ei tunnu juuri auttavan. Tässä kohtaa ei vaan hirveesti houkuta jättää treenejä tekemättä tai muutenkaan kärsiä mistään ylimääräisistä kivuista ja kolotuksista. Muutama päivä nyt ei mitään kaada, mutta jos jatkuu pitempään niin sanon kyllä, että ei muuten käy.

Myöskin pistää mietityttään, voisiko urheluvammoja ennalta ehkäistä paremmin? Dieetillähän kroppa kuivaa ja ongelmia voi tulla herkemmin. Lämmittely ja lihashuolto on tärkeää, ja voin suoraan myöntää laiminlyöväni kumpaakin. ”Lämmittelylleni” usien naureskellaan, koska se on aika olematonta ja nopeaa. Luulen kuitenkin tuntevani oman kroppani sillä lailla, että tiedän, milloin lihas on lämmin. Luulen. Niinpä niin. Oon vähän sellainen, että en usko ennen kuin näen omin silmin. Ehkäpä tästä viisastuneena panostan lämmittelyyni enemmän varsinkin näin dieetillä. Toisaalta, kyllähän niitä vammoja on syntynyt vaikka olisi mimmoiset lämmittelyt alla. Kuka sitten tietää, oliko tämä minunkin lämmittelyn puutetta vai olisiko tullut joka tapauksessa.

Nyt kuitenkin hiukan taas viisaampana en lähde riuhtomaan treenejä läpi, ennen kuin tämä homma on saatu kuntoon. Mieluummin tässä vaiheessa jättää vähän tekemättä, kuin rikkoo itsensä totaalisesti. Olisi sitten hiukan ikävä poseerata lavalla toinen käsi amputoituna. Saisikohan silloin muuten osallistua? Ei kai missään lue, että pitäisi kaikki raajat olla tallella? Tosin ehkä se vartalon tasapaino voisi olla hippusen rikkoutunut siinä kohtaa. Pidän siis mieluummin käteni.

IMG_5297Tää ressukka nyt siis vaan toivoo parasta ja toivottavasti pystyy kääntämään päätä huomenna. Varmasti ens viikko tuo tullessaan mukavampia juttuja ja elämä taas muuttuu vähän kivemmaksi elellä. Yeah, right..

sonja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta