Rohkeus ei oo sitä ettei pelota, vaan et uskaltaa hyppää vaikkei tiedä selviikö elossa

Iltaa! Ihan ensimmäisenä, pahoittelut suomiräppärimme lainauksesta. Sopii vaan niin hyvin tilanteeseen, että aijai! Nyt kun on huollettu sekä mieltä että kehoa niin taas ajatus juoksee hetken vähän vilkkaampaa ja olokin on taas vähän reippaampi. Eilen tosiaan kävin kaverin kanssa Tampereen Mielikylvyssä, mikä oli itselleni ihan uusi paikka. Oon kaksi vuotta asunut ihan pleissin vieressä, mutta enpä oo ikinä kiinnittänyt huomiota.

IMG_5205IMG_5202Paikka oli todella söpö ja henkilökunta oikein leppoisaa. Heti kättelyssä saatiin tossut jalkaan ja pujahdettiin viltin alle. 🙂

IMG_5207Mielikylvyssä on kolmea erilaista tuntia. Meidän tuntimme nimi oli MotivateMe, ja tarkoituksena oli saada mieltä motivoitua jotain tiettyä tarkoitusta varten. Alkuun perusstressaantuneena ihmisena pyörin ja hyörin paikallani ja naisen ylihidas puhe suorastaan ärsytti, mutta noin vartin päästä huomasin olevani jossain tietoisuuden ja unen rajamailla ja hengailin vaan rauhassa kuunnellen ja rauhouttuen. Tunnin jälkeen oltiin kyllä molemmat ihan tokkurassa, mutta mielentilassa ei ollut valittamista. Mulla on tonne 5 kerran kortti, joten pääsen pakoon maailmaa vielä monta kertaa kun fitnessahdistus painaa päälle. 🙂 Me like!

IMG_5222Hei! Paljos on jäljellä? Ööh.. 6 weeks out! Pitäskö tässä kohtaa stressaanua? Panikoida? Olla hysteerinen? En tiedä. Vai pitäiskö vaan olla, rauhottua, nauttia loppuajasta? Pitäis varmaan. Tällä hetkellä en kuitenkaan oikeastaan pysty ajattelemaan muuta kuin lauantain tulevaa tankkauspäivää. Se on muuten hassua tää ihmisen ajatuksenjuoksu. Hassua, miten paljon sitä pystyy kuluttamaan aivokapasiteettiaan miettien ruokaa, silloin kun sitä ei saa. Oon siis ihan oikeasti monta monta kertaa jo valikoinut kaupassa jäätelöä, mitä meinaan ostaa ja monta kertaa miettinyt mielessäni, mitä laitan leivän päälle. Tänään vielä ahdistelin valmentajaanikin näillä tankkausmietteilläni. Aika säälittävää. Nälän tunne on kuitenkin erittäin polttava. Se kuihduttaa myös sisältä päin ja pienet asiat muuttuvat isoiksi. Makuhermot herkistyvät ja esimerkiksi kahvi maistuu nykyään aivan mielettömän hyvältä. Samoin kurkku, kananmuna ja banaani. Ihan perussafkaa, mutta tälläsinä hetkinä niistä nauttii todella paljon.

Nälän tunne on hyvin raastava, ja kuten kaverini sanoi, ”tää dieetti on tälläistä ruoasta toiseen elämistä”. Tuohon lauseeseen on kiteytetty aika monta viime viikkoani. Toivottavasti kukaan ei käsitä väärin, nautin kyllä ihan oikeasti toisaalta tästä dieettini loppuosasta. Muutoksia huomaa nopeasti ja ne motivoivat jatkamaan. Tiedän, että pystyn tähän niinäkin hetkinä, kun tuntuu, etten pysty. Olen kuitenkin sellainen ihminen, että nälkä vie ihan mukanaan. Kun en saa ruokaa, tulen usein kiukkuiseksi ja vaiteliaaksi. Elän ikään kuin puoliliekillä koko ajan. En saa annettua parisuhteeseen tai kaverisuhteisiin paljoakaan, vaikka haluaisin. Keskityn lähinnä vain itseeni ja omaan juttuuni. Olen kuitenkin erittäin onnellinen siitä, että ympärillä olevat ihmiset ovat ymmärtäneen erittäin hyvin oikkuilevaa ja kummalista Sonjaa (tai ainakin esittäneet hyvin ymmärtäneensä).

Olenkin suunnitellut paljon asioita, mitä teen kisadieetin jälkeen, kun palailen taas ns. normaalielämään. Odotan kyllä sitä, että voi taas olla asteen rennommin itsensä ja arkensa kanssa ja tehdä ihan normaaleja normaalien ihmisten normaalijuttuja. Hehhe. Eniten odotan kuitenkin itse kisapäivää. Sitä tunnetta. Tunnetta silloin, kun tiedän, että olen tehnyt kaikkeni, pistänyt itseni peliin parhaalla mahdollisella tavalla. Se mielikuva on niin kirkkaana mielessäni kaiken aikaa, että huonoimpinakin päivinä jaksan yrittää taas hiukan kovempaa.

IMG_5239Meidän salilla huomaa selkeesti, että syksy tulee!! Tytöt kiristyy ja vetää lippaa syvemmälle naaman eteen ja körmymiehet heittää paidan pois milloin missäkin ja pullistelee. Wolffimeininkiä! Hengenheimolaisia löytyy joka nurkasta ja aina voi vähän itkeä jonkun kanssa dieetin kurjuutta ja vatvoa elämää muutenkin. Niin se vaan on että askeettisuus yhdistää ihmisiä! Murjottavat ja pikkuruiset naiset tunnistaa toisensa jo kaukaa. Salilla tulee vietettyä hyvin paljon aikaa, joten on tosi mukavaa, että siellä käy mainiota väkee. Huonona päivänä voi vetää napit korville ja lippiksen silmille ja vähän vähemmän huonona ottaa toisen napin korvasta ja veljeillä kanssakilpailijoiden kanssa. 🙂

Fitness on muutenkin ihan liikaa laji, missä kyräillään ja tuijotetaan vain omaa napaa. Mun mielestä on hienoa, että esimerkiksi meidänkin salilta löytyy mielettömästi ihmisiä, jotka kilpailevat samassa lajissa ja jopa samassa sarjassa ja silti tsemppaavat ja neuvovat toisiaan. Ei semmoinen kyräily johda mihinkään, eikä siinä häviä mitään, vaikka kehuu vähän kilpasiskon kuntoa. Päinvastoin, on mukavaa pitää yhtä. Samaa maalia kohti ollaan kuitenkin kaikki menossa.

IMG_5238Yksi päivän kohokohta vielä!! Mulla oli meinaan mun kanasalaatissa tänään kastiketta, uuu! Mun kaloriton salaatinkastikkeeni pääsi vihdoinkin oikeuksiinsa, kyllä kelpaa! Nyt loppuu meinaan se kitinä kuivasta kanasta 😉

Nyt vielä iltanapit naamaan ja peiton alle. Heippa!

sonja

4 vastausta artikkeliin “Rohkeus ei oo sitä ettei pelota, vaan et uskaltaa hyppää vaikkei tiedä selviikö elossa”

  1. Mä oon oikeastaan, ainakin wolffilla, ollu tosi yllättynyt siitä miten kaikki tosiaan on yhtä suurta perhettä melkein! Pelon sekaisin tuntein vaihdoin sinne n. 1kk takaperin ja pelkäsin nimenomaan tuota mainitsemaasi kyräilyä. Mutta helkkari..sielähän kävelee vastaan ihmisiä suupielet korvissa ja moikkailee, vaikka ite jään suu auki tuijottamaan ja miettimään, että kukahan se oli ja olisko mun pitäny tervehtiä. Hahhah.

    Tsemppiä viimesille rutistuksille! 🙂

    • Muistan, että ihan samoilla fiiliksillä sinne kanssa vaihdoin aikoinani ja olin tosiaan myöskin yllättynyt, mimmosta väkee siellä käykään. Mielettömän tsempin saa semmoisista ihmisistä! Kiitos 🙂

  2. Mä sonja hajosin iihan totaalisesti 😀 tosi hyvä kirjotus :D. Vaikka kisadieetillä en ole niin kyl se kun ruokaa vähennetään ni tuntuu… se on vähän niinku otettas puolet sielusta pois 😉 tai siltä se ainakin aamusin tuntuu.. ja silti samalla niin siistiä hommaa. EI tässä kai kukaan ihan täysjärkinen ole :D.

    -hanna-
    http://laihdutusmatka2014.blogspot.fi/

    • Hehe, kiitos 🙂 Ja siis hullun hommaahan tää on! Tästä kärsii sekä nauttii 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta