Missä menee hyvän maun raja?

Täällä ollaan taas voimissaan! Tai no, ei nyt ihan voimissaan, mutta ollaan kuitenkin. Viime päivinä oon kovasti miettinyt, miten fitness lajina näkyy ulospäin. Jossain kohtaa fitnessbuumin kohotessa huippuunsa ilmeni selkeästi vastareaktio buumille, fitnessärsytys, mikä näkyy edelleen. Fitnestä suorastaan vihataan ja kaikki sen tuomat lieveilmiöt ovat rasittavia. Ymmärrän tämän oikein hyvin.

Fitness on hieno laji, joka antaa, ottaa, koettelee ja palkitsee. Monille kisaajille se on tärkeintä, mitä elämässä on ja oikeastaan koko elämä rakentuu fitneksen ympärille. Kaikki, mitä tehdään, tehdään urheilun takia. Suurelle yleisölle fitness kuitenkin ilmenee vain kuvina: loputtomina kuvina vatsalihaksista, kunnosta ja jopa häiritsevän pienissä vaatteissa otetuista saliselfieistä. Ei normaali ihminen näe muuta, kuin tämän. Ei näe niitä äärirajoja koettelevia motivaation täyteisiä treenejä, ei sitä henkistä taistelua, kun nälkä on dieettiajalla niin kova, ei sitä upeaa tunnetta, kun on ylittänyt itsensä. Ei se välity. Ainoa, mikä välittyy, on se pukkarissa otettu ärsyttävä kuva.

Fitnesskuplassa pyörivä tyttönen ei tarkoita mitään pahaa, kun jakaa kuviaan. Hän on vain niin humaltunut asiastaan, että kaikki menee helposti yli. Kun jakaa ”kuntokuvansa” ei välttämättä tajua, että normaalin ihmisen silmin kuvassa on vain lähes paljas takapuoli. Tai, että päivän kolmatta motivaatiokuvaa Instagrammissa jakava ihminen saattaa olla monen mielestä oikeasti aika ärsyttävä. Itse en enää oikeastaan ärsyynny. Olen kehittänyt suht hyvän ignooraustaidon ja osaan myös poistaa seurauslistaltani ihmiset, joiden jutut eivät kiinnosta. Olen kuitenkin omaan kuvien jakamiseeni vetänyt rajan. Ehkä veteen piirretyn (never say never), mutta rajan kuitenkin.

En jaa sosiaalisessa mediassa pikkuhousuilla otettuja kuntokuvia. Ja piste. Tiedän, että kuntokuvat kiinnostavat ihmisiä, varsinkin muita lajin parissa olevia, mutta en silti jaa. Tähän on monta syytä. Ensimmäinen on ihan vain se, että en halua näyttää keskeneräistä työtä. Yritän välttää parhaani mukaan spekulaatiota, että ”liian lihava/liian laiha”, ”ei tule pärjäämään/tulee varmasti pärjäämään”. En halua sellaista. En halua luoda mitään ennakko-oletuksia, mitä en pystyisi sitten lunastamaan, enkä myöskään halua negatiivisessa mielessä luoda minkäänlaisia paineita itselleni siitä, että pitäisi jo nyt olla siinä kunnossa, että ihmiset katsoisivat, että wou! Osittain varjelen siis itseäni. Kisapäivänä on aika, milloin saa arvostella, saa antaa kritiikkiä, saa antaa positiivista palautetta, mutta en ole valmis ottamaan mitään näistä vastaan joka päivä.

IMG_4926

Suojelen siis kilpailijaminääni, ja vähennän osaltani paineita olla jotakin jo nyt. Koska vielä ei tarvi. Toinen syy onkin itselleni suurempi, ja se on arvokkuus, jolla haluan itseni kantaa. En halua, että tuleva työnantajani löytää netistä kuvan peilin kautta otetusta selfiestä alusvaatteilla, saati sukulaiseni ja ystäväni. Ei ole mielestäni mitenkään ”ok” heruttaa itseään sosiaalisessa mediassa vain sen takia, että nyt sattuu olemaan IFBB bikini fitness-kilpailija. Ei se titteli anna mitään etuoikeuksia. Jos niin haluaa tehdä, niin tekee. Jokainen omalla tyylillään. Se ei vaan ole minun tyylini. Haluan säilyttää itseni edes jollain lailla miellettäväksi urheilijaksi, ennemmin kuin sormi suussa poseeraavaksi alusvaatemalliksi. Arvostan itseäni, eikä minulla ole minkäänlaista tarvetta esitellä vähäpukeista minääni koko kansalle.

Jokainen harrastaa fitnesslajia omalla tavallaan, enkä sano, että omien kuntokuviensa jakamisessa on mitään pahaa. Sanon vain, etten juuri pysty itse ottamaan tosissaan kilpailijaa, jonka olen nähnyt tuhansia kertoja käytännössä alasti Facebooksissa. (Tähän täytyy myös sanoa, että rehellinen kuntokuva ja ”kuntokuvaksi” naamioitu seksiä tihkuva kuva on eri asia) Omasta mielestäni on jopa jollain lailla ärsyttävää, että koitetaan pyrkiä johonkin fitneksen kautta. Johonkin seiskan kanteen tai miljoonien ihmisten seurattavaksi. Alastomuus ja seksi myy, sehän on ihan fakta. Itse en kuitenkaan halua alentua hamuamaan suosiota näillä keinoilla.

Monet naiskilpailijat saavat kyseenalaisia yhteydenottoja tuntemattomilta miehiltä kisakautensa aikana. Minusta tämä olisi ällöttävää, kuvottavaa ja tuntisin itseni jotenkin halvaksi. Ihan niin kuin fitneksestä olisi tullut laji pelkästään vastakkaista sukupuolta miellyttämään. Valitettavasti niinhän se monesti onkin. Nämä rintavarustustaan esittelevät ”fitnesstytöt” kun ovat saaneet lajille tälläisen maineen. Olen myös kiinnittänyt huomiota esimerkiksi Facebookissa olevan ”Kehonrakennus ja Fitness”-sivuston kuviin. Ihan oikeasti, kehonrakennus ja fitness. Ja sitten sivusto on täynnä tyttöjen kuvia hanuristaan. Sitäkö se kehonrakennus on? Näinkö paljon kehonrakennusta ja fitnestä arvostetaan, että sen varjolla voi kuka vaan lisätä itsestään peppukuvan? Missä menee hyvän maun raja? Onko sellaista edes enää?

Kehonrakennus ja fitness ovat oikeasti niska limassa raatamista, päivästä ja vuodesta toiseen. Se ei ole pelkkää itseään peilistä tuijottelua ja takapuolen kuvaamista, ei todellakaan. Lajista tietämätön kuitenkin näiden kuvien perusteella luonnollisesti tekee johtopäätöksen, että kuka vaan on ”fitness”, kun lataa itsestään peilikuvan puolialasti. Sen takia koko sanasta onkin tullut lähes vitsi. Harvoin saan kovaakaan arvostusta, kun kerron harrastavani bikini fitnestä. Se ei ole minkäänlainen arvostuksen mitta tai asia, mikä kannattaisi kertoa ensitreffeillä tai työpaikkahaastattelussa. Tämä on sääli, koska jos ihmiset oikeasti tietäisivät, minkälaista pitkäjänteisyyttä ja uhrautuvaisuutta laji vaatii, asiaa ajateltaisiin aivan toisin. Valitettavaa on, että näille ihmisille ensimmäinen mieleen nouseva ajatus on kuitenkin bimbo saliselfietyttö.

En voi tarpeeksi korostaa, kuinka ihailen ihmisiä, jotka ovat fitnesslajien puitteissa päässeet pitkälle ja ehkä jopa luoneet uran sitä kautta, mutta silti pitävät jalat maassa (ja housut jalassa, haha). Esimerkkinä voin sanoa Janni Hussin, jonka asennetta ihailen. Hän ei ole lähtenyt massan mukana ottamaan kyseenalaisia kuvia itsestään tai hakemalla hakemaan huomiota.

Koska hänen ei tarvitse.

sonja

10 vastausta artikkeliin “Missä menee hyvän maun raja?”

  1. Hyvä kirjoitus, Sonja! Itse miettinyt ihan samoja asioita. Olen jakanut aika ahkerasti kuntokuviani, koska jotenkin koen, että se on kiva osa projektia näyttää missä mennään. Kuitenkin oikeastaan vasta lähiaikoina on herännyt sellainen fiilis, että hei hetkinen, mitenköhän nämä kuntokuvat otetaan. On tullut nimenomaan limaisia yhteydenottoja, hirveästi kaveripyyntöjä tuntemattomilta miehiltä yms. Julkista arvostelua.

    Kuvilla on myös todella helppo huijata. Mutta se on ihan jokaisen oma asia, jos haluaa näyttää kuvissa paremmalta kuin todellisuudessa on. Itse jopa pehmennän mun kuntokuvia vähän, ettei kenellekään tulisi mielikuvaa liian kireästä kropasta, kun se ei sitä ole. 😀

    Mielestäni asennot määräävät. Jos ottaa jotain pikkuhoususillaan keikistelykuvia kroppa kiemuralla tai lähikuvia, joissa tissejä näkyy enemmän kuin naamaa, mennään metsään. Mutta en ainakaan itse katso pahalla kuntokuvia, joissa poseerausasennot ovat sitä mitä kisoissa.

    Hyvä linja kuitenkin on se, että ei julkaise mitään vähäpukeista materiaalia. Eipähän pahastu kukaan, eikä ole kenelläkään mutisemista/ennakko-oletuksia. 😉

    • Heippa! Omasta mielestäni myöskin kuntokuvat on ok, mutta raja on vaan niin kovin häilyvä nykyään kuntokuvan ja jonkin ihan muun kuvan välillä. Oon kyllä sitä mieltä itse, että kun on nähnyt vaivaa kroppansa eteen niin tottakai sitä saa näyttää ja mielellään katsookin kovan työn tuloksia! Liian monella asia vaan tahtoo mennä överiksi. Jokainen saa kuitenkin tehdä niinkuin tykkää, itse olen vaan aika kriittinen omien kuvieni kanssa, koska en halua antaa tietynlaisia signaaleja kenellekkään 😀 Mutta hei, pakko sanoo, että sun kuntokuvia kyllä mielellään katsoo, upeessa kondiksessa oot!

  2. Nyt oli kyllä niin hyvä kirjoitus, että pitää ihan kommentoida.

    Muakin on alkanut ärsyttämään ne seksiä täynnä olevat ”kuntokuvat” ja se että nykyisin ne on ihan arkipäivää. Monet miehet tykkää ja kommentoi kuvia ja ihmettelen vain, että oikeastiko ne naiset haluaa saada sellaista huomiota..

    Myönnän, että tottakai mustakin olisi kivaa saada kehuja kropasta, minkä eteen olen kovasti paiskinut töitä eli liekö ärsytyksessä jotain kateuttakin mukana, todennäköisesti. Mutta silti mua lähinnä nykyisin ällöttää ajatus siitä, että naisesta tulee mielenkiintoinen tasan siinä vaiheessa, kun se paljastaa itsestään tarpeeksi.

    Joskus jossain oli juttua siitä, että naista esineellistetään ja että se on kamalaa ja väärin jne. Itse olen sitä mieltä, että ihan ne naiset itse ovat saaneet aikaan sen, että nykyisin heitä pidetään vain läjänä alusvaatekuvia ja paljaita pakaroita ja se kaikki tärkeämpi tuntuu unohtuvan jonnekin :/ Monet tytöt ruokkivat vain lisää ja lisää tätä käsitystä.

    Olen joo vanhanaikainen ja tosikko, mutta kyllä minä vielä haluaisin, että joku tykkäisi musta ihan sen takia mitä olen, eikä vain siitä, miltä näytän (kuvissa). Jossain vaiheessa jo ajattelin, että on ihan ok, että meitä pidetään vain hyvinä pyllyinä, koska sellainen pinnallinen kuva meistä on alkanut tulla yhä enemmän ja enemmän. Miten voikaan ajatusmaailma vääristyä niin paljon? 🙁 harmittaa koko fitnessbuumi, kun oman itsensä arvostaminen näköjään katoaa siinä samalla.

    • Kiitos! Oot niin oikeessa tossa esineellistämisessä, jokainen voi kyllä ihan itse miettiä, minkä takia joku pitää pelkkänä objektina.. 😀 Lohdutuksen sanana, oon keskustellut asiasta monen miespuolisen ihmisenkin kanssa, eikä kukaan ole sanonut haluavansa takamustaan esittelevää likkaa omaksi tyttöystäväkseen. Itse voi päättää, millaisen kuvan haluaa itsestään ulkopuolisille antaa ja tärkeintä on, että itse arvostaa itseään. 🙂

  3. Nyt on asiatekstiä! Tätä samaa olen itsekin paljon miettinyt, harmi että niin moni tyttö haluaa saada sitä arvostusta lyömällä tissit tiskiin ja takapuolet julkisiksi. Seksi myy, mutta uskon että ainakin lähes jokaisella meistä on myös paljon muuta annettavaa 🙂

    http://punttimimmi.fitfashion.fi/

    • Se on nykyään niin helppoa! Uskon ja toivon itse myös samaa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta