Valmennushöpinää

Hellou!

Täällä sitä räpiköidään eteenpäin edelleen. Sain mukavasti tähän väliin jonkun vatsataudin ja olo on aika ikävä. Kävin maanantaina Biancanevellä hipeilöimässä bikinejä ja sössöttämässä, että ”haluan näitä timantteja.. eikun näitä. eikun ei mitään näistä vaan NOITA! ja sitten tämmöstä tähän, vai onko tää hyvä?”. Kaikista epäilyistäni huolimatta saatiin koottua hyvä paketti kimallusta ja olin tosi tyytyväinen. Biksut mahtu päälle (!!), ja tajusin, miten norsulta näytän edelleen. Vaatteet päällä tuntuu, että ei musta oo mitään jäljellä, mutta kun pukeekin tommoset pienet kankaat reppanat päälle niin huomaa, että onhan täällä vielä karistettavia kiloja pari, hehheh…

Mutta hei, no stress! Oon saavuttanut jonkinlaisen seesteisen Zen-tilan, koska stressi on hävinnyt. Ei stressaa sitten kisatilanne tai kunto, ei sitten yhtikäs yhtään. Oon tajunnut, ettei tarvi. Mä maksan nimittäin valmentajallen siitä, että hän voi stressata mun puolesta. Homma hoidossa siis! Sitä paitsi, tässä on vielä aikaa.. Mitäs sinne nyt vielä on, 9 viikkoa. Mulla on kaikki hommat kunnossa ja nyt vaan polttelen rasvojani kaikessa rauhassa pois.

Vaikka stressihuoli on karkotettu, muuten on välillä kovin ikävä olo. Olo tuntuu fyysisesti tyhjältä ja voimatasot lepahtaa koko ajan alemmas. Sen takia oonkin tyytyväinen siihen, että mun treenit muuttuu pikkuhiljaa muokkaavammiksi, eikä tarvi alkaa keräämään kolmea tuntia ennen treeniä henkisiä voimavaroja, jotta jaksaa kammeta itsensä ylös smith-tangon alta ennätyspainoilla.

998569_10151791739447836_1580714877_n

Huomaan myöskin selvästi sen, että mielialat alkaa lähtemään ihan omille raiteilleen. En osaa oikein erottaa, mikä ärsytys johtuu dieetistä ja mikä on vaan muuten. Asiat sotkeutuu ja se on aika ikävää. Saatan esimerkiksi olla tosi hermostunut jostain pikkujusta jollekkin ihmiselle, vaikka oikea syy on se, että mulla on nälkä ja voimat loppu. Kanssaeläjät eivät varmastikaan jaksa loputtomiin myöskään kuulla anteeksipyyntönä raivonpuuskiin, että ”no mulla nyt on tää dieetti”. Kyllä sitä pitäis osata silti olla ja käyttäytyä kuten aikuinen ihminen. Tuttu sanoikin yksi päivä, että ”jos parisuhde kestää kisadieetin, se kestää mitä vain”, mikä on varmasti pitkälle totta, myöskin ihan kaverisuhteissa.

Tässä dieetin edetessä tajuan yhä selvemmin, miten tärkeää on olla hyvä valmentaja. Jollain lailla mua harmittaa se, että pt-pätevyyden voi saada parissa päivässä, ja sen jälkeen voi tehdä hyvinkin nuorille ja tietämättömille tytöille ja pojille ohjelmia, mihin luotetaan sokeasti. Normaalit ruokaohjelmat nyt varmasti osaa moni tehdä, mutta jos puhutaan kilpailuvalmennuksesta, voi toiselle ihmiselle tehdä niin paljon hallaa väärillä ohjeilla. Monet nuoret tytöt juoksutetaan aivan loppuun kisadieetin aikana. Aerobisia on oikeasti joku 10 viikossa ja niitä juostaan vaikka verenmaku suussa. Samaan aikaan ruokaa on ihan liian vähän ja kroppa on aivan loppu. Tulos kisalavalla voi olla hyvä, mutta mitäs sen jälkeen? Tyttö on niin loppu henkisesti sekä fyysisesti, että palautuminen dieetistä voi kestää monia vuosia ja välttämättä kaikkea tuhoa ei saada edes korjatuksi.

En voi tarpeeksi korostaa kisoista haaveilevalle, kuinka tärkeää on löytää valmentaja, joka osaa hommansa. En ikinä lähtisi itse valmentajalle, jolla ei ole itsellään kisataustaa,  saavutuksia ja monien monien vuosien kokemusta valmennuksesta. Ei kannata säästää rahaa valmennuksessa, koska se on aivan väärä paikka kiristää lompakkoa, jos kisoista on kysymys.

Valmennuksessa syntyy valmentajan ja valmennettavan välillä suuri luottamussuhde, eikä ilman sitä homma edes toimisi. Luotan itse 100% valmentajani neuvoihin, mutta osaan käyttää myös maalaisjärkeäni. Jos saisin eteeni ohjelman, joka olisi omasta mielestäni aivan kohtuuttoman haastava tai jokin ruoka tuntuisi todella pahalta, sanoisin asiasta. Kaikki ruoat voi korvata jollain toisella ja huonoilta tuntuville treeneille löytyy aina vastine. Asioita pitää osata myös itse kyseenalaistaa. Itselläni on kaikesta uudesta aina tuhat ja sata kysymystä kysyttävänä, ja vaadin saada aina vastauksen kaikkeen, mitä teen. Valmentajan täytyy osata kertoa, miksi hän teettää sinulla juuri tälläistä treeniä tai ruokavaliota, muuten ehkä miettisin, osaako hän todella asiaansa.

Ainoa syy, jonka takia jättäisin leikin kesken tässä vaiheessa, olisikin juuri terveys. Jos kropassa tapahtuisi jotain hämärää ja alkaisi tosissaan tuntumaan, että tää ei ole tervettä, niin homma jäis siihen. Paljon oon valmis uhraamaan dieettiaikani tieltä, mutta terveys ei lukeudu näihin. Olo on kuitenkin edelleen ihan hyvä, vaikkakin väsynyt ja ärtynyt. Toivon, että jatkuukin tällä mallilla. Hyvää viikonloppua!

sonja

2 vastausta artikkeliin “Valmennushöpinää”

  1. Olet niin oikeassa ettei hyvää kisavalmennusta voi korostaa tarpeeksi! 🙂 Itse seurailin monta vuotta ennen oman valmennuksen ottamista muiden kisailijoiden blogeja ja niiden perusteella rakensin pikkuhijaa käsitystä eri tiimien valmennustyyleistä. Osasta huomasi, että siellä mennään todella kovaa vaikka tytöillä loppuu selvästi energiat kesken ja osalla osattiin höllätä juuri sopivissa kohdissa.

    Musta on ihana huomata, että jollain muillakin on valmentajavalinnat menneet täysin nappiin, sillä dieetillä pystyy tekemään keholle todella paljon hallaa osaamattomissa käsissä. Monenmoisia ongelmia voi tulla, kun tyttäjä vedellään dieetin varjolla ihan piippuun. Vaikka välillä saattaa hieman väsyttääkin, niin yleinen jaksaminen on muuten todella hyvä ja virtaa tuntuu riittävän vaikkei ruokaa mitään ylellisiä määriä olekaan 🙂 Kaikki on siis oikein mitoitettu.

    Kyllä yhdeksän viikkoa riittää satavarmasti päästä kisakuntoon! Oot jo nyt mennyt niin paljon eteenpäin, ettei tota vauhtia voi pysäyttää 😉 Ja mitä lähemmäs mennään kohti kisoja, sitä enemmän muutoksia alkaa huomaamaan. Itsellä on ekoihin kisoihin jäljellä viisi viikkoa ja nyt ihan muutamassa viikossa jaloista on hävinnyt todella paljon rasvaa (just sieltä minne ajattelin sen ikuisesti tarranneen!). Voimaa ja nautintoa kisadieetille, ei susta voi tulla muuta kuin hyvä paketti 😉

    Jade
    http://busybeingbodylicious.fitfashion.fi/

    • Totta puhut! Tuntuu että joissain tiimeissä ei ole mitään väliä kuinka paljon terveys kärsii, kunhan lavalla ollaan kunnossa. Ja sinne lavalle myöskin patistetaan heti! Mun mielestä todella typerä ajatusmalli. Kyllä tässä itsekin välillä ollaan omilla rajoilla, mutta kuitenkin yleistunne terveydestä on edelleen hyvä. Kyllä sen sitten huomaa, jos joku asia on oikeasti pielessä. Hienoo että sullakin toimii valmennussuhde! 🙂 Kiitos samoin, näytät jo nyt niin hyvältä, että terve! Koitetaan nauttia tästä dieetin loppuajastakin niin paljon kuin mahdollista! 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta