Tankkauspäivän iloa

Kuten Instagrammin seuraajat (@sonjajosefina) ovatkin todenneet, tänäänhän oli The Day. Odotettu, kaivattu, haaveiltu tankkauspäivä! Aamu alkoi hyvin, kun näin yöllä jo painajaista, että en ehtinyt syödä kaikkea, mitä piti. Kuinka stressialtis voi ihminen olla, kun stressaa alitajuisesti tälläisestäkin? Noh, anyway, aamulla riipastiin poikaystävän kanssa Kauppahallista pullaa ja vasta leivottua leipää mukaan, sekä tietysti Makuunista karkkia ja kahvia. Pidettiin pienimuotoinen aamupiknikki ja kyllä oli ihanaa! Aamukahvi ja -pulla Eteläpuistossa auringon paisteessa. Ei oo parempaa tapaa alottaa aamu.

IMG_4828

IMG_4829Olin kyllä ihan hiukan innoissani kun sai syödä! Ja kyllähän se hyvää oli. Mutta huomasi kyllä, että herkkujen miettiminen tuntuu paremmalta kuin itse asiassa niiden syöminen. Kun on niin tottunut olemaan syömättä mitään hyvää, ei sitä oikeastaan hetken päästä enää niin kaipaakaan. Joskus tietysti tulee huonoja päiviä, jolloin tekisi mieli ahmia koko Makuuni tyhjäksi karkista, mutta yleensä ottaen makeannälkä katoaa tai ainakin vähenee. Mietin jopa tänään aamulla, että kisojen jälkeen voisi melkein ottaa tavaksi syödä yhtenä päivänä viikossa herkkuja ja muuten pysyä ruodussa, vaikka ei dieetata enää tarvikaan. Kun ei se nyt niin ihmeellistä ole. Verrattuna siihen, mitä itsekurilla pystyy saavuttamaan.

Koko päivän on ollut kyllä vähän kummallinen olo, kun on niin täynnä koko ajan. Söin riisiä päivällisellä ja nyt vielä ison annoksen puuroa. Maha on turpeinen kuin vappupallo ja mietinkin päivällä, tuleekohan joku onnittelemaan ja silittelemään vatsaa. Turvotus ei kuitenkaan haittaa, enkä koe mitenkään syyllistä oloa syömisestä, niin kuin usein kuulee ihmisten kokevan, vaikka syödäänkin luvan kanssa. Lähinnä toivon, että tämä nyt toimii ja saadaan buustattua kuntoa taas vähän eteenpäin.

IMG_4827Tyytyväinen ilme maha täynnä! 🙂 Olin kyllä aamulla aivan ääriäni myöten täynnä. Normaalioloissa voisin syödä viisinkertaisen määrän tuohon verrattuna, ja vasta sitten täyttyisin. Niin se vatsalaukku vaan pienenee. Vois kyllä pienentyä ulkoakin päin! Aamulla pohdittiin myös, millaista ois oikeasti olla esimerkiksi mieskehonrakentaja, joka tankkauspäivänä vetää itsensä niin täyteen, ettei pysty edes liikkumaan. Rankkaa!! Mulle jo tääkin määrä ruokaa on vaikeeta saada alas kun on tottunut niin pieniin ruokamääriin, niin vähän on hc meininkiä sitten isoilla pojilla. Syöminen on ihan kokopäivätyö kun ollaan vähän korkeemmilla leveleillä kuin meikäläinen.

IMG_4830Yrittiköhän mun leipä kertoa mulle jotain? Voi ressukkaa.

Nyt kuitenkaan koko päivän hyvän syöneenä ei oo mitenkään kovin erikoinen olo. Ei mikään autuas makeannälkä-on-tyydytetty-olo, eikä myöskään kaikki-hiilarit-meni-suoraan-lihaksiin-olo. Ei tullut mikään himo syödä lisää pullaa muttei myöskään tekis mieli syödä kuivaa kanaa. Olo siis ihan normaali. Jotenkin mielessäni aattelin, että karkin syöminen pitkän tauon jälkeen olis todella huikea kokemus, mutta samalta se maistui kuin aina ja thats it. Ainakin tiedän taas yhden hyvän syyn olla sortumatta dieetillä, koska ei se ole niin kummallisen hienoa. Ja syömisen jälkeen olo on taas ihan samanlainen kuin sitä ennenkin.

IMG_4831Ostin Scitec Nutritionin laturia, kun piti vaihtaa, ja on kyllä ihan hirveetä. Tulee mieleen joku överimakea greippi. Mun edellinen laturijuoma oli niin hyvää, että halusin aina mennä reenaan sen takia! Nyyh.

Huomenna meen treenaan Sampon kanssa ja katsotaan kuinka punkero oon vielä huomenna. Viikossa pitäis tasautua paino sekä turvotus, mutta melkein uskon, että mulla se tasaantuu nopeemmin. Mulla on melkosen nopee aineenvaihdunta ja turpeisuus laskee yleensä nopeesti.

Toivottavasti kaikilla on kiva viikonloppu, täällä on Blockfestit käynnissä ja oon myös oman osani niistä saanut. Huomenna aion nukkua pitkään ja latailla akkuja. Hyvää yötä!

sonja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta