Superlyhyet kuulumiset

Heipä hei! Aloitin eilen yöllä kirjoittamaan tätä postausta, mutta sitten kahden aikaan yöllä univelka vei 6-0 ja blogi jäi sikseen. Eilen oli kuitenkin oikein hyvä päivä, mukava työpäivä, sitten hyvä treeni, mukavia tyyppejä, Naapurit-leffa ja sitten sinne yömyöhään Greyn Anatomiaa. Perfekto! Bodylehtikin julkaisi eilen mun kilpailijaesittelyni: http://www.bodylehti.fi/?p=5079

aDieetti etenee edelleen toivotulla tavalla, ja paino onkin humpsahtanut kokonaiset 7 kiloa alaspäin aloituksesta. Vielä pitäis rasvan tiristä samalla tahdilla, mutta mikää kiire ei ole! Kyllä kannattaa aloittaa dieetti hyvissä ajoin, ei tuu mitään paniikkia. Mutta vaikka kunto etenee mukavasti, kyllähän tää rupee jo vähän tuntumaan ilkeeltä. Väsymys alkaa painaan kesken päivän ja tankoon saa latoa rautaa vähemmän kuin ennen. Treenit kyllä tuntuu hyvin, mutta voimatasot on selkeästi heikentyneet, ja kyllähän se vähän ottaa päähän. Nälkä on alkanut vaivata, ja nälkäisenä nukkumaan meneminen ei todella oo ihan top10 asioita. Eilen täyttelin treenijuomiani ja ihan yhtäkkiä pysähdyin, eikä mulla ollut aavistustakaan, mitä olin tekemässä. Yritin miettiä ja miettiä, että oonko lähdössä johonkin vai tekemässä jotain vai miks oon keittiössä. Yks päivä taas lähin salilta ja ulkona taivaltaessani tajusin, että mulla on edelleen treenikengät jalassa ja ballerinat jäi salille. Että sillä lailla!

Mulla ei muuten oo dieetissä mitään kovin dramaattisia käänteitä ollut. Oon vaan painanut eteenpäin päivä toisensa perään. En oo repsahtanut herkkuihin (vaikka antaisin nyt omaisuuteni kroisantista), en oo tehnyt nopeita tiiminvaihdospäätöksiä eikä mun kroppa oo toiminut mitenkään kummallisesti. Tylsää, eikö? Pieni dramatiikka ois ihan paikallaan! Tässä sitä kyllä havaillistuu, että ei oo tää fitnesselämä mitään jokapäiväisiä lehtikuvauksia tai glitterin huuruista elämää, ei. Vaan ihan oikeeta selviytymistä! Ärsyttää oikein, kun joissain blogeissa annetaan ymmärtää, että tässä nyt elellään elämän parhaita hetkiä dieettaamalla, parsan syöminen on jotenkin huippumegaöverihienoa ja life is good. Camoon, ei ole. Tai jos joku oikeasti saa tästä ponnari vinossa hiestä märkänä ja nälkäisenä treenaamisesta loistokasta, niin vinkkejä saa antaa.

Täytyy kuitenkin vain pitää pää pystyssä ja ottaa vastuu siitä, mihin on omaehtoisesti ryhtynyt. Tässä viimeisen viikon oon vaan odotellut viikon päästä tulevaa tankkauspäivää. Kyllähän mua varoitellaan, että ”ei se ole niin hienoa, seuraavan päivän turvotus on kamala ja myöskin morkkis, vaikka ihan luvan kanssa onkin syöty”. Katseeni näiden kommenttien antajille on sääliviä. Kuulkaas, ette tiedä paljonko herkkuja pystyn vetämään ilman minkäänlaista morkkista. Muuten paljon!! Ja turvotuskin on ihan fine. Tänään soittelinkin Sampon kanssa, ja esitin vähän toiveita mm. irtokarkeista ja jäätelöstä. Katotaan nyt, minkälaista sieltä tulee!

Tää oli nyt ehkä maailmanhistorian tylsin ja lyhin postaus, mutta mulla hakkaa päässä nyt vaan kaks apinaa kattilankansia ja kohta tulee muutenkin vähän kiire, kun pitäis lähtee mökille. Palaan parempien juttujen kanssa kun tuun mökiltä, lämmintä viikonloppua!

sonja

4 vastausta artikkeliin “Superlyhyet kuulumiset”

  1. Upea kuva! 🙂 Pidän muutenkin sun realistisesta ajattelutavasta ja saat kyllä pisteet rehellisyydestä. Vaikka uskonkin, että dieettaaminen ja treenaaminen miinuksilla eivät ole herkkua niin silti on kiva kun osa teistä kertoo myös sen avoimesti 😀 Tsemppiä jatkoon! 🙂

    • Kiitos! Hyvä että tykkäät, koska tällä tyylillä aion jatkaakin. Asioiden kaunistelu on mun mielestä turhaa, koska siinä valehtelee eniten itselleen. 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta