Perjantai-illan avautuminen

Oon monta kertaa maininnut tästä ihmisten, varsinkin fitnessihmisten, arvostelusta, mutta kerta toisensa jälkeen se yllättää mut. Viimeisin arvostelun muoto, mikä on mua rasittanut, on julkinen loukkaaminen.

Tällä hetkellähän pyörii vuoden 2014 Fitnessmallikilpailu. En ole sen kummemmin seuraillut tai katsellut tyttöjen kuvia, mutta yksi päivä Facebookkiini pamahti iltalehden mainos kisasta. Vilkaisin linkin auki ja järkytyin. Kommenteista. Toinen toistaan ilkeämpiä vastauksia oli kyseinen artikkeli saanut. ”Laihoja rimpuloita”, ”missä ne fitnessmallit on?”, ”eikö Suomesta parempaa löydy?”, ”ei kyllä naamastakaan hyviä”, ”en ikinä menisi itse lavalle tuossa kunnossa”. Ihan oikeasti, hävetkää ihmiset. Oon aina ollut sitä mieltä, että netin kommenttipalstat pitäisi lopettaa kokonaan, koska ne on täynnä toinen toistaan ilkeämpiä kommentteja, mutta tää menee jo ihan uudelle tasolle. En tiedä Fitnessmallikilpailun konseptista sen kummemmin, tiedän vain, että etsitään urheilullista mallia, joka on valmis tekemään promotöitä jne. Ei kai kukaan heistä lavalle ole menossakaan? Vaan malliksi. Sporttiseksi malliksi.

Seurailen muutamia kehonrakennus-sivustoja, ja aika ajoin pamahtaa näkyvilleni ihmisten ennen-jälkeen-kuvia. Näissä kuvissa oon jo pitkään kiinnittänyt huomiota ihmisten kommentteihin. Ennen-kuvassa usein on nainen/mies, jolla on vähän mahaa, eikä ole juuri liikuttu. Jälkeen-kuva usein on kuva, jossa ollaan jo suht hyvässä tikissä, ellei jopa lavakunnossa. Usein mukana on myös ihmisen itse kirjoittama teksti työstä, mitä on tehnyt päästääkseen kiloista eroon ja ylpeydestä, millä voi nyt kantaa kehoaan. Ja mitäpä ihmiset usein kommentoivat? ”Paremmalta näytti tuo ennen-kuva, nyt olet vain luuta ja nahkaa.” Tämä lause ihmiselle, joka on uurastanut itsensä eteen usein monia vuosia ja haluaa nyt jakaa iloisen muutoksen muiden kanssa, toivoo ehkä jopa joitain tsemppiviestejä.

Stara.fi huomioi tänään Janni Hussin instagram-päivityksen, jossa hän jakoi kuvan itsestään ilman meikkiä, ja halusi viestittää ihmisille, että olkaa armollisempia itsellenne ja hyväksykää itsenne luonnollisina. Hieno ajatus ja hieno roolimalli tytöille. Pahaksi onnekseni satuin vilkaisemaan kommenttiboksiin, jossa muutamakin ihminen oli kirjoittanut ”menisit lääkäriin, kun oot niin laiha” ja ”tai ainakin ruokakauppaan, niin saisit vähän lihaa ympärilles”. Jos taas Jannilla olisi paljon enemmän lihaa, luultavasti kommentoitaisiin, että ”onpa miehekkään näköinen”.

IMG_4433

Tekisi mieli ravistella näitä kommentoivia ihmisiä. Voiko joku näistä ihmisistä ihan totta kertoa, saako he itselleen tästä ilkeilystä jotain? Tuleeko siitä hyvä mieli? Onko onnistunut olo? Onko oma itsetunto taas vähän paremmalla tolalla, kun löysi jostain muusta jotain mollattavaa. Säälittävää. En voi muuta sanoa.

Jokaisella on oma mielipiteensä ja hyvä niin. Kaikkea ei tarvitse sanoa kuitenkaan ääneen. Vaikka nämä kommentoivat miehet esittelisivät itseään puolialasti julkisesti, ei itselleni tulisi mieleenkään mennä kommentoimaan, että oletpa lihava/laiha/enpä ikinä haluaisi tuon näköistä miestä. Ei siis pieneen mieleeni juolahtaisi ajatustakaan tälläisestä! Jos Fitnessmallikisan tytöt ei miellytä, voi painaa punaista rastia yläkulmasta, ja hups vaan, linkki on pois silmistä. Tai vaihtoehtoisesti mennä ensi vuonna itse sinne kisailemaan, ja näyttää, miltä sen fitnessmallin sitten pitäisi näyttää. Jos painoa pudottanut ihminen haluaa jakaa kehityskuvansa ja sanoa yleisesti, että olen ylpeä itsestäni, voisiko haukkuvat ihmiset olla myös ylpeitä hänestä. Ja jos niin kauuuuuuheasti tekee mieli sanoa, että oot kyllä kamalan näköinen, niin voi vain sulavasti selata päivityksen ohi. Miksi tuottaa toiselle pahaa mieltä ihan tieten tahtoen? Ja miksi, luojan tähden miksi, pitää sanoa hyvää tahtovalle nuorten tyttöjen esikuvalle, että oot muuten sairaaloisen laiha. Haluaisinpa todella nähdä kun nämä haukkuvat ihmiset laittaisivat oman naturel-kuvansa nettiin ja voisivat kirkkain silmin sanoa olevansa tyytyväisiä itseensä luonnollisina.

Ikinä ei tiedä tuntemattoman ihmisen taustoja, ja sitä, miten ilkeä kommentti voi viiltää. Esimerkiksi, jos joku haluaisi loukata mua, pahalta tuntuisi varmasti kuulla, että olen lihakseton rimppakinttu, joka näyttää siltä, ettei ole ikinä astunut jalallaankaan salille. Omaan sellaisen vartalotyypin, mikä ei kovin helposi liho, mutta myöskään lihas ei kasva kovin nopeasti. Vaikka kuinka riuhtoo menemään, tulos ei näytä samalta kuin joillain toisella voisi näyttää. Teen silti kovasti töitä, jotta saisin itselleni lihaserottuvuutta. Sen takia tuollainen kommentti ei tuntuisi kivalta. Voin hyvin kuvitella todella laihan naisen ajatukset, kun hän on yrittänyt kovasti saada itselleen massaa, ja sitten joku tulee sanomaan, että ”hyi, mee hoitoon anorektikko”. Sama myöskin lihavalla ihmisellä päinvastoin.

Anonyyminä kommentointi blogeihin, sivustoille ja palstoille on niin helppoa nykyään, että valitettavan moni hyödyntää sitä oman pahan olon karkoituksen keinona. Jos on oikeasti sinut itsensä kanssa, tietää mitä haluaa, miten ihmisiä kohdellaan ja muutenkin omaa tasapainoisen mielen, tuskin tulisi mieleen kommentoida loukkauksia muille anonyymisti. Onhan se hieman säälittävää, eikö? Toki julkisesti omia ajatuksiaan ja kuviaan jakavan ihmisen pitää tietää, mikä myrsky saattaa kommenttiboksissa pahimmillaan puhjeta. Tiedän minäkin. Siihen pitää valmistautua, se pitää kestää, mutta kyllä sille saa myös nauraa. Koska naurettavaahan se on.

Pahimpia ovat usein naiset toisilleen ja bodykansa keskenään. Oon kuullut jopa sellaisesta, että kisaajalikat viimeisinä viikkoina ennen kisoja alkavat anonyymisti kommentoimaan kilpakumppaneilleen loukkauksia heidän kunnostaan, jotta heidän itsetuntonsa murenisi ja pää hajoisi ennen lavalle astumista. Hahhaha. Kuinka urheilijamaista! Ja kuinka heikko tilanne itsellään on, kun pitää käyttää tälläisiä epätoivoisia yrityksiä? Miksei voitaisi välillä puhaltaa yhteen hiileen ja tsempata toisia haukkumisen sijasta? Parempi olo itelleni ainakin tulee siitä, että saa jonkun hyvälle tuulelle kehulla, kuin siitä, että saa jonkun surulliseksi loukatessani häntä. Mölyt voi pitää mahassaan ja laskea kymmeneen miettien, miltä itsestäni tuntuisi, jos joku kommentoisi minulle näin.

Hyvät yöt!

sonja

4 vastausta artikkeliin “Perjantai-illan avautuminen”

  1. Tosi hyvä teksti, täyttä totta puhut! Mulla ei tulisi ikinä pieneen mieleenikään haukkua kenenkään ulkonäköä julkisesti tai anonyymisti. Jos en pidä jonkun ulkonäöstä, pidän mölyt mahassani. En ole koskaan ymmärtänyt sitä, että miksi pitää saada toiselle paha mieli 🙁

    • Kiitos! Mäkään en oo päässyt ikinä jyvälle, mikä siinä on se pointti. Ihme touhua..

  2. Asiaa puhut! Moni kommentoi kateellisena pohtimatta, miksi he tosiaan kommentoivat ilkeästi. Miksi toisen ihmisen mielen pahoittaminen tuo heille paremman mielen? Kommentoida voi kuitenkin myös rakentavasti ja erilaisia mielipiteitä saa olla, mutta jos yhtä kaunista tyttöä kuin sinua rupeaa haukkumaan on siinä kyllä kommentoijalla itsetutkiskelun paikka. Suomalaisilla on vielä paljon opittavaa kateuden suhteen, ja jos kateellisuudesta pääsisi yli voisi se omakin elämä alkaa näyttämään melko hyvälle.
    Oletko koskaan vastannut ilkeästi kommentoivalle? Ihan tämän sivun linkin laittaminen voisi olla heille hyväksi 🙂

    • Totta puhut, ja kateellisuudenkin voi muuttaa itseä motivoivaksi tekijäksi, kun miettii, mitä siinä ihmisessä on sellaista, mitä itselleenkin haluaisi. Mulle on harvoin tullut mitään ilkeää kommenttia, mutta jos joskus on tullut, niin oon lyhyesti ja asiallisesti vastannut. Siihen ei kannata lähteä, että alkaa haukkumaan takaisin 🙂 Ehkä linkkailenkin jatkossa vain tämän postauksen, hehe.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta