Lisäravinteita ja dieettiongelmia

Juhannus oli ja meni ja sitten taas arkeen kiinni. Sunnuntai-ilta käynnistyi oikein hyvällä jalkatreenillä Sampon kanssa ja pitkästä aikaa tuntuu kunnollista kipua kankussa. Ihan hieman vihjasin, että pitäsköhän mun pitää piakkoin korvapuustikakkukroisanttitankkaus. Lähtis taas sujuun ja sillain. Eh. En saanut siunausta, mutten myöskään täydellistä eitä. Katsotaan jonkin aikaa vielä siis, ennen kuin minkäännäköisiä tankkauksia on edessä. Vaa’alla en oo päässyt käymään aamuisin nyt viikkoon kun oon ollut aina jossain muualla kuin kotona. Mutta sain eilen taas kuulla, että kyllä on lähteny lantion seudulta rasvaa taas parissa viikossa. Myös kuulemma posket on pienentyneet, hurraa! Ilahduttaa kovasti aina kun ihmiset sanoo, että kyllä oot selvästi pienentynyt. Odotan vaan, milloin toi positiivinen kommentti kääntyykin ”ai kauhee, ootpa ruipelo”-kommentiksi. Hehe, kaikki ajallaan.

Pistin 150e menemään www.sportsnutrition.fi-sivustolle ja tänäänhän sieltä pamahti mulle postipaketti täynnä kaikenlaista.

IMG_4369IMG_4370IMG_4371IMG_4372Vähän päälle satasella ei saa kaupasta juuri mitään, muutaman purnukan vaan, joten olin tosi tyytyväinen tähän saaliiseen. Mulla on proteiiniakin kaapissa tällä hetkellä 10kg, joten ei tarvi hetkeen käydä ostamamassa lisää. Oon ennen ajatellut, että onpas mulla liikaa kaappitilaa täällä keittiössä, mutta kummastihan noi kaapit ja lokerot alkaa täyttymään mitä kummallisemmilla pusseilla ja purkeilla.

Kahdeksatta dieettiviikkoa viedään, kauhean nopeasti tää aika vaan kuluu. Tykkään seurailla myös kanssakilpailijoiden blogeja ja juttuja, en siis siinä mielessä, että ”vitsi, pakko stalkata kaikki jotka tulee samoihin kisoihin”, vaan ihan mielenkiinnosta, että miten muilla dieetti ja elämä etenee. Huojentavaa on huomata, ettei muillakaan elämä ole aina ruusuista ja dieetti elämän parasta aikaa. Joskus on parempia päiviä ja joskus huonompia. Oma mielipiteeni on, että bloggaajallakin on jonkinlainen vastuu kirjoituksistaan, ja varsinkin ”fitnessbloggaajien” pitää ymmärtää, että sitä blogia luultavasti lukee moni tosi nuori tyttö, joka miettii kisasuunnitelmia. Jos sitä sitten blogissaan kertoo ainoastaan ruusuisen puolen, että kylläpä paino tippuu ja ihanaa aamulenkkiä, niin silloin se vääristää kuvaa muille. Toki hienoa, jos jolla kulla se dieettaaminen on pelkkää onnea, yleensä ottaen ei aina kuitenkaan ole.

Mun mielestä on jännittävää katsella, miten erilailla ihmiset toteuttaa kisadieettinsä. Jokuhan vasta aloittaa nyt, toiset on jo monta monta kuukautta porhaltanut menemään. Joku vetäisee kunnon ketoosin saman tien, toinen taas aloittaa hillitysti ja vähentää vain vähän esimerkiksi hiilareita. Tapoja on yhtä monta kuin ihmisiä, ja kaikilla tavoilla ollaan lavalle päästy.

Kaikkia seuraamiani fitnessblogeja kuitenkin yhdistää se, että jossain kohtaa dieetin aikana se taantuma tulee. Jossain kohtaa jokainen myöntää, että täähän on tosi ikävää touhua. Itkettää, suututtaa, tekee mieli suklaata. Paino ei tipu, treenit ei kulje, nälkä koko ajan ja silti vaan ruoka-annos vähenee, stressaa, ahdistaa. Toisena päivänä peilistä katsoo tosi tiukka ja hyvännäköinen paketti, toisena kamala kasa selluliittiä tai vaihtoehtoisesti kasa luuta ja nahkaa, ja näyttää kuin ei olisi salia ikinä nähnytkään. Oon myös monen tutun kanssa jakanut vaihtelevan mielialan omista poseerauksista. Välillä asennot napsahtaa kohdilleen kuin palapelissä ja välillä näyttää onnettomalta itseään vääntävältä oliolta. Mielialat heittelevät monella, ja varsinkin ensimmäisillä dieettikerroilla se on ilmeisesti melko normaalia. Tiedä sitten, onko se epävarmuutta itsestään ja omasta kunnostaan, vai saako dieettaaminen pään vain vähän sekaisin. Miten päin vain, harmoniaan pitäisi itsensä kanssa päästä, välillä se on vain niin kovin vaikeaa.

Itse odottelen vielä sitä pahinta aikaa. Tällä hetkellä kaikki on ihan ok, tosin nälkä vaivaa ja herkkujen himo on mieletön. Eteenpäin kuitenkin mennään ja hyvin kroppa muotoutuu, sen avulla tässä mennään. Ulkopuolisen silmin kuulostaa varmasti säälittävältä, minkälaisista asioista sitä nykyään minäkin nautin. En esimerkiksi halua pitää lepopäiviä, koska mun laturijuoma on niin hyvää, että jaksan sitä miettimällä painaa salille millon vaan. 🙂 Tai ennen lämmintä ruokaa mietin jo hyvissä ajoin kuola valuen, että laitanko ruokaani ananasta vai ituja. Oon myöskin innostunut sörkkiin kanelia joka paikkaan. Rahkaan, puuroon, banaanin kanssa.. Hyvin menee. He, he..

IMG_4381Anyway, nyt oon kuitenkin pitkän sähläyksen ja emmääosaapäättäämitämääteen-pohdinnan jälkeen ilmoittautunut syksyn bikini fitness junior-kilpailuun, meikki- ja hiusjutut on kunnossa, majoitus varattuna ja asiat muutenkin hyvällä mallilla. Vielä kun sais tän kropan kuntoon niin ois hyvä. Kannattaa ostaa oma lippunsa syksyn kisoihin hyvissä ajoin, sillä viime vuonna liput loppuivat jo aikaisin, ja luultavasti niin käy tänäkin vuonna. Ja toisin kuin esimerkiksi lippupalvelun sivuilla lukee, sunnuntain kisathan alkavat jo kello yhdeksän! Jos siis haluaa tulla katsomaan jo junnukisoja.

Tänään on ollut todella sähläyksen täyteinen päivä, joten se kannattaa päättää mahdollisimman pian, jotta vältyn enemmiltä kriiseiltä. Hyvää yötä!

sonja

2 vastausta artikkeliin “Lisäravinteita ja dieettiongelmia”

  1. Tsemppiä, Sonja! Hyvin se menee! Mansikkapilven blogiin kommentoinkin, että :Välillä on hullu nälkä ja rankkaa, mutta tavoite mielessä jaksaa painaa, kun muistaa, että tämä on väliaikaista ja keino päästä tavoitteeseen. Tuleehan elämässä kurjia päiviä myös ihan ilman dieettiä! Yhtä kaikki – on aina tärkeää tiedostaa, mitkä asiat harmittaa, miten voi tehdä niihin muutoksen ja hyväksyä se tosiseikka, että aina vaan ei ole paras fiilis!
    Ehkä liian herkästi myös suhtaudutaan siihen, kun joku sanoo dieetistä poikkipuolisen sanan. ”Mitäs lähdit, kyllä sun nyt pitää kestää se valittamatta, eikös toi oo sun unelma??” Mielestäni on tärkeää puida myös niitä negatiivisia tuntemuksia. Ja mä saan siitä ainakin todella paljon voimaa, että en koko ajan vain yritä olla se tsemppaava ja reipas, vaan uskallan sanoa, että hei kyllä mulla on rankkaa. Onneksi hyviä päiviä on enemmän kuin huonoja!

    • Kiitos ja tsempit sinnekin! Tavallaan ymmärrän senkin, että onhan dieetistä valittaminen varmasti muiden mielestä ärsyttävää, kun kuitenkin itse sitä vapaaehtoisesti tekee. Mutta kyllä sitä välillä täytyy märistä! Eihän tätä kukaan nyt jaksa aina hymyillen tehdä, vaikka oma valinta onkin. Eiköhän elämä tästä vielä voita itse kunkin kohdalla, toivotaan ainakin 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta