Kuusi viikkoa takana ja monta edessä

Tasan kuus viikkoa nyt takana dieettiä ja ensimmäisen kerran tässä parin päivän aikana alkaa vähän voimavarat hupeneen, henkisesti ja fyysisesti. Nelisen kiloa lähtenyt ja muutama päivä sitten tiputettiin vähän ruokaa. Pähkinät lähti, nyyh! Pidin niille pienimuotoisen hiljaisen hetken. Tänään salilla jalkatreenissä vähän huomasi, että voimat loppuu erilailla kuin ennen, mikä oli kamalaa. Voi tosin olla, että se oli vain aikaisen treenin takia, mitä todella toivon. Haluan, että mun treenit pysyy nousujohteisina mahdollisimman pitkälle, enkä todellakaan oo valmis vielä himmaileen millään lailla.

IMG_4208En todellakaan tiedä, miksi aina noi sormet.

Yritän pitää mielen iloisena ja pysyä positiivisena, mutta kyllähän tää joskus päänkin koville pistää. Välillä sitä tuntuu vaan olevan niin loppu. Onneks tätä ei kuitenkaan kestä loputtomiin ja voin kuvitella, miten hyvältä sitten koko urakan jälkeen normaalielo tuntuu. Saati miten ylpeä voi silloin itsestään olla.

IMG_4230

Dieetissä mulle ehkä vaikeinta on pitää itsensä tyytyväisenä. Päivästä toiseen annan kaikkeni salilla, tiedostan koko ajan, milloin on seuraava ruoka-aika ja milloin pitää mennä lenkille. Kuitenkin loppuajan haluan pitää elämäni niin normaalina kuin pystyn, antaa aikaa ystäville ja olla mukana jutuissa. Vaikka tää on edelleen juuri sitä mitä haluan tehdä tällä hetkellä, ei se silti aina helppoa ole. Kun kaverit mättää vieressä pitsaa ja suunnittelee reissuja, lähtee ex tempore-matkoille ja elää spontaanisti, välillä sitä on hyvin ulkopuolinen olo, kun tähän kaikkeen ei itse pysty. Silti en halua tuntea pahaa oloa tai olla koko ajan valittamassa. Haluan nauttia tästä dieetin aikaisesta elämästäkin ja siitä, mitä se antaa. Ja kyllä se paljon antaakin! Välillä on vaan vaikeaa. Mutta niinhän sen kuuluukin olla. Ei kai tässä mitään ideaa olisi, jos tää ois ihan lasten leikkiä.

IMG_3774Kuitenkin paino on lähtenyt hyvin rullaamaan alaspäin eli muutosta on havaittavissa. Katotaan nyt, minkälainen miniminä tästä vielä kuoriutuu!

sonja

2 vastausta artikkeliin “Kuusi viikkoa takana ja monta edessä”

  1. tsemppistä! 😉 me kesärentoilijamässäilijät tullaa sit kisakatsomoo kannustaa sua syksyl ku vihdoin koittaa se the päivä! haha. missä sä muutes niin kisaat, tampereel vai?

    • Kiitosta! Hehee, kiva kuulla!! No siis se on vähän auki edelleen, kun en osaa päättää meenkö naisten sarjaan vai junnuihin… 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta