Nolo syömishäiriöbuumi

Kirjotin jonkin aikaa sitten jutun siitä, miten fitnesshypetys on ärsyttävää. Sen jälkeen oonkin poistanut elämästäni kaiken ylimääräisen hössötyksen, mikä mua ärsyttää ja keskittynyt siihen, mistä tykkään. Lopputulos: Mua ei ihan oikeasti enää ärsytä minkäänlainen fitnesshössötys. Siinähän hössöttää ihmiset jos haluaa, ei kai se mua haittaa. Monen muunkin pitäis tehdä sama.

Luin tänään hyvin mustavalkoisen kirjoituksen siitä, miksi bikini fitness on huono asia ja kirjoittaja itse ei ikinä siihen lähtisi. Joskus sitä vaan herää miettimään, että ihan oikeasti, miksi… Miksi näin koukuttavan ja hyvää oloa tuottavan asian pitää olla niin kamalaa ihmisten mielissä? Miksi kukaan saa sanoa, mikä on väärää liikuntaa ja mikä oikeaa? Miksi kukaan saa lajitella ihmisiä tietynlaisiksi vain koska sitä nyt treenataan? Sana ”bikini fitness” on niin huonossa valossa, että joskus tekisi mieli vaan kertoa ihmisille, että olen menossa tonne naisten kehonrakennukseen (jota ei muuten enää ole Suomessa), se ei varmaan olisi niin noloa. Tai vaihtoehtoisesti lopettaa blogi, jäädyttää salikortti ja sanoa, että ei vaiskaan, en mä mitään kisajuttuja mieti! Läppäläppä! Voisin myös laittaa ylemmille tahoille vinkkiä, että lajin nimen voisi vaihtaa vaikka kuulantyönnöksi niin se ei herättäisi niin negatiivisia tunteita.

Ihmisiä ärsyttää, ihmiset on kateellisia, ihmisiä naurattaa, suututtaa ja hävettää. Kauheesti tunteita saa aikaan niinkin yksinkertainen asia, mikä on mulle normaaliarkea. Sen huomaa esimerkiksi siitä, että vaikka itse en tee itsestäni mitään numeroa, päivittäin ihmiset kyselee. Mitä sä syöt, miten sä noin paljon syöt, mistä sä muka laihdutat, tuleeko susta ihan luuranko, mitä sä et voi syödä. Mukavaahan se olisi, jos kyselyt olisi aidosti kiinnostuneita, mutta usein eivät ole. Sääli.

Hauskinta mun mielestä on, että fitnesslajeista jauhavat ihmiset yleensä eivät tiedä niistä mitään. Silti sitä luullaan tietävänsä, että fitnessihmiset on pinnallisia, fitness on vain hyväksytty muoto syömishäiriölle, fitnessihmiset ei nauti elämästään ja sitä paitsi, lihakset on rumia. Mistä ihan oikeesti tää vihaisuus kumpuaa? Mä toivon, että tätä lukee nyt mahdollisimman moni lajin vihaaja, joka ”ei ikinä lähtisi tollaseen pelleilyyn”. Mä voin nyt ihan kertoa, että mä en ole millään lailla syömishäiriöinen, nautin suuresti elämästäni, en nyhjötä neljän seinän sisällä tekemässä kyykkyjä kaikkia iltoja, vaan mulla on ihan ystäviä, miettikääs, huh! Mä kykenen käymään töissä, enkä sano asiakkaalle, että ”hei sori, katotaanko tota sun juttuu myöhemmin kato ku mulla on ny parsakaaliruokailuaika”, en koe olevani kovinkaan pinnallinen tai sairaanloisen huonon omatunnon omaaja, mulla ei ole sisäelimien vajaatoimintoja eikä tietääkseni myöskään älyssä vikaa. Voisinko jopa sanoa, että oon melkoisen normaali jonkin verran kilpailunhaluinen 20-vuotias tyttö, jolla on tavoitteita, unelmia ja halua kehittyä itselleen tärkeissä asioissa. En hae jotain sairasta huomiota itselleni tän lajin kautta tai hamua seiskan kanteen ”vuoden fitnesstyttönä”, en koe suuria ulkonäköpaineita tai pyri olemaan jotakuta muuta parempi tän kautta. Mä teen tätä ainoastaan siksi, että tykkään tästä. Onko se väärin? Ei mun mielestä.

Koko perustreenikauteni syön paljon ja hyvin, enkä kanna eväitäni juhliin tai kavereille. Käyn paljon ulkona syömässä, joskus juhlimassa, syön herkkuja kun huvittaa ja elän niinkuin muutkin. Ainoastaan dieetin ajan kuljettelen niitä ruokiani mukana ja syön tarkasti. Sen 4-5kk. Haittaako se jotakuta todella niin paljon? Tuleeko kenellekkään ikinä mieleen, että mä teen tätä aivan vapaaehtoisesti ja omasta tahdostani. En mittaile sairaanloisesti omaa vyötäröäni ja elä pelkillä omenoilla. Syön vain terveellisesti ja tarkasti. Olen siis sairas, eikö?

IMG_3977Sairaan ihmisen päivän sairausruoka.

Kaiken tän ”fitnessboomiärsytyksen” keskellä sitä alkaa miettimään, että eikö meillä suomalaisilla ole vähän isompiakin ongelmia. Kansalla, joka kärsii ylipainosta ja alkoholisoitumisesta. Onko se terveellisyys se suurin asia, vai onko päinvastoin huolestuttavaa, että ihmisten treenibuumi saa tyypit raivon partaalle. On todella ok kulkea kadulla mihin aikaan päivästä tai yöstä hesen hampparin ja kaljan kanssa. Mutta auta armias jos sulla on kanaa ja riisiä mukana! Jos se ärsyttää niin paljon, että on PAKKO lopettaa oma treenaaminen ihan vaan näiden fitnessbeibejen ja salikuvien takia, niin pitäisköhän sitä vähän miettiä, miksi muiden tekemiset häiritsee itseä niin kovasti.

Nykyisin monet entiset kisaajat kertovat, että ovat lopettamassa koko juttua, kun eihän siinä ole mitään intoa, kun ”kaikki nykyään kisaavat”. Tää on kanssa yksi asia, mikä ei oikein mahdu mun kalloon. Ensinnäkin, kyllä ne jyvät erotellaan akanoista. Jos oot oikeasti hyvä lajissasi, mitä väliä sillä on, jos joka toinen 18-vuotias tyttö haluaa kisata. Jos ei tiedä, mitä tuleman pitää, tuskin sinne lavalle ikinä pääsee tai ainakaan ensimmäisiä karsintoja pidemmälle. Toiseksi, eikö se ole lajin kannalta mielekkäämpää seistä siellä 15 muun tytön kanssa kuin kolmen? Eikö siitä voitosta saa silloin pikkusen enemmän irti? Taso fitnesslajeissa on noussut suosion vuoksi, mutta eikös se ole hyvä asia ja silloin sillä sijoituksellakin on enemmän arvoa. Olihan se tietysti varmasti iisimpää silloin kun tyyppejä oli keikistelemässä vain muutama vieressä. Mutta helppouttako tässä haetaan, helppoa voittoa? Enpä usko.

Musta on oikeasti hienoa, että ihmiset treenaa. Mun mielestä treenattu kroppa näyttää hyvältä ja arvostan sitä työtä, mitä jaksaa itsensä eteen tehdä. Mua ei kiinnosta, onko menossa joku buumi vai ei, mä teen omaa juttuani ja niin pitäisi tehdä muidenkin. On totta, että syömishäiriöitä nuorilla on kamalan paljon nykyään. Ja voisin kuvitella, että jos oot altis syömishäiriölle, niin voisi olla helppo hakeutua lajin pariin ja elää sen kautta piilossa sairautta. Mutta totta ei ole se, että fitness ajaa kaikki syömishäiriöön. Jokainen on ihan itse vastuussa itsestään, ja hälytyskellojen pitää soida omassa päässä, mikään laji ei ole vastuussa asiasta. Lajin edustajat eivät muutenkaan ole mitään nälkiintyneitä rottia kuin ehkä ihan ennen kisoja, joten kyllä häiriökäytöksen ihmisessä näkee treenikaudella kilometrin päähän.

Peace and love! 🙂

sonja

22 vastausta artikkeliin “Nolo syömishäiriöbuumi”

  1. Näinpä. Koska ei ole tervettä kieltäytyä hesen hampurilaisista tai muusta normaalista ruoasta!!!1

    Varmasti fitnesspiireistäkin löytyy niitä syömishäiriöisiä, mutta mun mielestä syömishäiriöistenkin tapauksissa on terveellisempää käydä salilla ja syödä ohjelman mukaan übertarkasti sen sijaan että juoksisis 20 km lenkkejä ja söisi sen kaksi omenaa päivässä. Harvemmin kuitenkaan kenelläkään menee fitnessinnostuksessakaan ruokavalio ihan kohtuuttomaksi. Täällä vaan yleisesti kummeksutaan jos jonkun lautasella on yhtään enempää salaattia tai vihanneksia. Ja se kertoo nimenomaan niistä suuremmista ongelmista o_O

    • Samaa mieltä! Kyllä tuntuu joku asia olevan vähän nurin kurin kun terveellisyys on niin kamala asia. 😀

  2. Ihan kun mun suusta! Kyllä mun syömiset ja treenaminen jaksaa sit ärsyttää ystäviä…no ei mun maailmaa heilauta syökö he parsaa vai juustonaksuja. Tai istuvatko sohvalla vai käyvätkö neljällä ryhmätunnilla päivässä.
    Se on vaan karua, että kun miettii omia ympärillä olevia ystäviä, niin kuinka moni tukee sua ja osaa aidosti kannustaa ja kuinka moni kyräilee kateellisena? Toivottavasti ne, jotka saavat sitä kannustusta osaavat myös arvostaa sitä.

    • Se on juurikin näin, valitettavasti. En mä katso pahasti jos mun tuttu ei liiku ollenkaan tai vaihtoehtoisesti harrastaa jotain erikoista, vaikka laskuvarjohyppyä, mitä se mua haittais? Joita kuita kuitenkin tuntuu haittaavan kovasti mikä on kummallista.

  3. Aivan MAHTAVA kirjoitus!

    En ole itse kisaaja, vaan treenaan tosissani itseäni varten. Syön terveellisesti itseäni varten ja pakkaan ne eväät, itseäni varten. Kuten kaikki kisaajatkin, he tekevät sen itseään varten, menestyäkseen lajissaan!
    Viittaamasi blogikirjoitus, johon itsekkin törmäsin aamulla, sai verenpaineen hieman nousemaan. Suomalaiset lapset ja nuoret liikkuvat TODELLA VÄHÄN, joten jos yksikin nuori alkaa liikkumaan enemmän ”buumin” takia, on se voitto yhteiskunnalle!
    Mielestäni kaikkia pitäisi tukea, omissa päätöksissään. Se ei ole keltään pois jos naapuri kisaa.

    Vielä kerran, todella mahtavan upea kirjoitus, joka oli pakko jakaa sosiaalisessa mediassa eteenpäin!
    You rock!

    • mä käyn julkisen liikuntahallin ohjatuilla jumpilla (rvp, kahvakuula, levytanko tms) 3-4 kertaa viikossa. oon ainut ikäiseni siellä ja oon menossa kasille. fitfashionin sivuilta oon saanut paljon tietoa terveellisestä elämäntavasta ja liikun joka paikkaan nykyään itse. ja todellakin, aloin oikeasti liikkumaan tän fitnessbuumin takia, koska halusin erottua joukosta sillä kaveripiirissä kukaan ei elä terveellisesti ja liiku riittävästi. mä nautin elämästä paljon enemmän kuin ennen ja kaikista parasta on se et myönteinen asenne on lisääntynyt ja masennus kadonnut. 🙂 en vedä kuitenkaan tätä sellaiseksi parsakaalia ja salia meiningiksi koska se ei mun mielestä sovi mun ikäiselle. mutta noi jumpat on tosi hyviä ja talvessa oon kasvattanut kuntoa (koulun kuntotesti) 8½ -> 9+ ja kunto on noussut huomattavasti. terveellinen ruoka auttaa jaksamaan paremmin ja herkkuhimo on lähtenyt.
      joten, yksi voitto yhteiskunnalle täältä suunnalta! 😀

    • Hei mahtavaa, tätä just tarkotin!! Tosi hieno kuulla 🙂 Itekin ravasin monta monta vuotta salin jumpissa ja kunto oli kyllä silloin parempi kuin ikinä!

    • Kiitos kaunis ihanasta kommentista!! Överitapauksia löytyy aina, joka asiassa. Joku aina vetää jonkun asian liiallisuuksiin ja haittaahan siitä on. Suurimmaksi osaksi fitnessbuumi kuitenkin vain innostaa nostamaan sen takamuksen sohvalta ja käymään salilla, mikä on mahtavaa!

  4. Hahha kirjoitin itse juuri tuossa hyvin paljon samanlaisen tekstin, ja nyt vasta päädyin lukemaan siun tekstiä 😀 Veikkaan että ollaan molemmat luettu alunperin sama kirjoitus juurikik bikini fitneksestä ja fitneksestä, hauska huomata että molemmilla fitnesslajien harrastajilla heräsi samankaltainen reaktio aiheeseen 😉 Hyvä teksti ja hyvä asenne, rupesi ihan ihmetyttämään miten samoista aiheista puhuttiin!

    • Aijaa, pitääpä mennä kattomaan 🙂 Yritin vielä hillitä itseni ja olla kirjottamatta sen tekstin perusteella, mutta kyllä ärsytys otti vallan! 🙂

  5. En ole tätä blogia seurannut, kunhan eksyin nyt tänne. Kun tässä nyt jaetaan mielipiteitä, niin mielestäni ihan ok, tehkää, reenatkaa ja syökää niinkuin haluatte, mutta miksi siitä pitää jokatoisen ”kehonrakentajan” kirjoittaa blogia? Ja vielä tuohon kun ylistät että nautit elämästä yms. Tämäkin on mielipide mutta minä henkilökohtaisesti en voisi nauttia siitä, jos kaikki syöminen on tarkkailussa, tekisi mieli juoda yksi siideri, tai maistaa tuota kakkua, ainiin en saa. En tiedä miten sinulla on mutta tälläisen käsityksen olen näistä ”kehonrakentajista” saanut. Voihan joku tottakai siitä oikeasti nauttia, enpä tiedä, kun en ole itse kokeillut.

    • Kiva kun eksyit! Vaikea on sanoa muiden bloginkirjoitusmotiiveista. Itse kirjoitan blogia, koska tykkään kirjoittaa ja pohtia treenimaailman asioita ja koen paremmaksi tehdä sen blogissa, missä kaikkien ei tarvitse sitä lukea, vain niiden, joita asia kiinnostaa. Nykyäänhän on kamalasti blogeja, ei vain ”kehonrakentajilla”. Lifestylea ja eläinblogeja on joka paikassa. Blogeissa on tosiaan se hyvä puoli, että ne voi ohittaa jos ei asia kiinnosta ja itse tykkään lukea muiden blogeja kyllä. Tuosta toisesta asiasta, ihmiset on yksilöllisiä. Toinen nauttii juhlimisesta, toinen rennosta elämästä, toinen rutiineista, toinen itsensä ylittämisestä, meitä on moneen junaan. Kuten kirjoitin, voin ympäri vuoden juoda sen yhden siiderin tai maistaa kakkua jos haluan, ainoastaan dieetillä en. Mulla on niin kova motivaatio ja tavoite kirkkaana mielessä, että ei, mua ei todellakaan haittaa jättää nämä sen takia, että pääsen sinne mihin tavoittelenkin. Yritän kirjoittaa mahdollisimman rehellistä tekstiä, enkä sanoisi, että nautin tälläisestä elämästä, jos en nauttisi.

  6. Musta on mukavaa lukea treeniblogeja ja muitakin, ja tunnistin kyseisen kirjoituksen johon viittasit.. Silti takerruin tohon kun sanoit ettet hae lajin kautta huomiota, niin fakta vaan on se että jokainen bloggari jollain tapaa hakee huomiota. Kiistätkö ettei fitness olisi ulkonäkölajo ja lisäisi yleisesti paineita tälläisen buumin ansiosta? Sinne lavallehan mennään juuri arvosteltavaksi ja varmasti jokaista lajia harrastavaa kiehtoo se täydellinen takamus jne. Niitä kuvia kun pitää joka suunnasta ottaa ja jakaa. Tarkoitus ei ollut henk. Kohtaisesti arvostella sinua, vaan herättää vain ajatuksia..

    • Oon joskus aikasemmin kirjottanut tuosta, että jokaisessa bloggaajassa on kyllä ripaus itserakkautta, kun haluaa jakaa juttujaan muille. Terveessä itserakkaudessa ja itsekkyydessä on kuitenkin ero. Faktahan on se, että kyseessä on arvostelulaji. Itseäni ei kuitenkaan salille aja joka päivä se, että haluaisin täydellisen takapuolen, vaan ihan rehellinen kilpailullisuus ja oman parhaan mahdollisen kunnon löytäminen kisoja varten. En kuitenkaan ihan allekirjoita tuota huomion hakua, koska kuvia itsestään ottaa varmaan jokainen, treenasi tai ei. Onko jokainen oman pärstänsä kuvaava huomionhakuinen? Mielestäni on kivempi lukea blogia, jossa on täytteenä kuvia ja siksi niitä myös itsekin blogiini otan. 🙂

  7. Siihen maailman aikaan kun itse aloitin reenaamisen, ei tiedetty lisäravinteista mitään, ei myöskään tiedetty sitä, että rasva tappaa ja lihottaa ihmistä ja vihanneksia pitää syödä paljon, muuten sairastuu ja kuolee. Jollain tasolla voisin kuvitella, että ihmiset olivat onnellisempia silloin, kaikella tasolla, ei ollut suuria paineen luojia esim. Sosiaalista mediaa. Eikä näitä asioita vieläkään tiedä esimerkiksi Eskimot ja muut kansat ja sen vuoksi suurin osa heistä ovat iloisia ja meitä huomattavasti terveempiä, vaikka syövät vain lihaa ja rasvaa päivät pitkät.

  8. Loistavasti kirjoitettu! Itse kiehuin kun luin sitä bikinifitness ei ikinä tekstiä ja tykkään lukea blogeja missä siihen vastataan 🙂

  9. Hei ihan mielenkiinnosta, täytyykö sinunkin ottaa silikonit, eihän sielä lavalla näytä muuten miltään niihin verrattuna joilla on? Vai mitä mieltä olet silareista, aijotko ottaa?

    • En aio 🙂 Toki kun rasvat lähtee niin fakta on, että myös rinnat hupenee olemattomiin ja sen takia silarit tuo muotoa kroppaan. Kuitenkin varsinkin Suomessa myös ihan luomuna on kaikki mahdollisuudet pärjätä.

  10. Hyvä kirjotus,silmiä avaava. Oon paljon itekkin kelaillu tätä fitness juttua ja ihailen kyllä urheilijoita,jotka tästä lajista aidosti pitävät ja tekevät parhaansa kuntonsa eteen. Tää laji on varmasti rankemmasta päästä yhtään mistään lajeista. Se, mikä kysymys mulla herää on kehon toiminta. Mitä jos laji ei sovikaan itselle? Ja tajuaa sen vasta sitten, kun kuukautisia ei enää oo ja muutenkin kroppa aivan sekasin. Että onko järkevää ”leikkiä terveydellään”. Toisaalta kaikissa kilpaurheilulajeissa on omat terveydelliset vaarat.
    Mulle itselle tästä fitnessbuumista on ollu aika paljon haittaa. Sairastuin melkein syömishäiriöön ja vieläkin joutuu itselle muistuttaa, ettei niitä syömisiä sen tarkemmin mieti. Mutta eihän tääkään oo lajin vika, omaa tyhmyyttä, tämmöselle normi kuntoilijalle ei riitä ruuaksi pelkkä kanapala ja parsakaali.

    • Moi! Tuntuu tosi ikävältä kuulla, että sun kohdalla fitnessbuumi on ollut haitallinen. Et oo varmasti ainoa. Siinä olet oikeassa, että kanapala ja parsakaali ei riitä todellakaan ruoaksi- oli kyse sitten normikuntoilijasta taikka kisaajasta. Kilpaurheilu on aina kehon äärimmäisyyksiin vientiä, eikä se ole milloinkaan tila, missä keho haluaa olla. Fakta on se, että jos haluaa näyttää normaalista poikkeavalta, toiminnan pitää olla myös normaalista poikkeavaa. Fitnessurheilu ei ole mikään terveyden perikuva, etenkään dieettiaika. Se täytyy tiedostaa, jos tähän lähtee. Kuitenkin itse uskon vahvasti, että ammattitaitoinen valmentaja ei IKINÄ laita valmennettavan kehoa liian koville, etenkin kun kyse on naisesta. Surullisia tarinoita kuulee aivan liikaa, mutta myös löytyy joka asteikolla mittatuna terveitä kilpailijoita, jotka ovat kilpailleet koko elämän. Se riippuu aivan siitä, miten asiat tehdään ja kestääkö oma kroppa sen. Sen takia hyvä valmentaja on välttämätön kun kilpailemaan lähtee. Itse olen vasta yhden dieetin läpikäynyt, mutta silti omaan kokemukseen nojaten osaan sanoa, että itselläni ei ollut minkäänlaisia ongelmia. Sen takia uskallan kisaamaan jatkossakin lähteä. Tasapainoittelua tämä on, ja oman kropan hälytysmerkit täytyy osata havaita ajoissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta