Stressinhallinnasta

Oon ollut aina tosi kova stressaamaan. Ihan mistä vaan, syytä ei oo tarvinnut. Kokeista, ulkonäöstä, vaatteista, tulevista tapahtumista. Viikkoja, jopa kuukausia etukäteen! Etenkin nuorempana, kun oli niin kovin epävarma kaikesta, stressi puski pintaan mitä ihmeellisimmistä asioista. Vuoden 2012 syksyllä muutin yksin asumaan ja pian 2013 alussa ryhdyin valmennuksen alle, jolloin stressin aiheet muuttivat muotoaan. Olenko tehnyt kaikki ruoat valmiiksi, puuttuuko joku lisäravinne, olenko tehnyt kaiken nyt oikein, miten ehdin vielä siivoamaan ja käymään salilla. Tein lisäksi pahimman aloittelijan mokan, ja vertailin. Vertailin itseäni kisaajiin, blogien ja eri sivustojen kuviin, salien fitnesskissoihin ja jatkuva stressi olikin taputeltu.

Stressi on kamala tunne. Pitkäaikaisesta stressistä koituu syvää ahdistusta, hermostuneisuutta, lihomista ja erilaisia fyysisiä oireita. Stressi syö ihmistä pikkuhiljaa ja saa olemaan varpaillaan. Stressaantunut ihminen on usein ärtyisä ja räjähtää pienistä asioista. Kun ihminen ei ole oma itsensä, se on hyvin kuluttavaa sekä itselle että ympärillä oleville ihmisille.

Ihmiset joskus kyselevät, että mitä tuosta sun fitnesstouhusta nyt oikein sitten saat. Rahat menee ja treenaat kuin hullu. Onko toi muka elämää? Ja kyllä se on. Tää touhu on itsetutkiskelua parhaimmillaan, omien rajojen ja oman psyykkeen tutkimista. Etenkin dieettikaudella testataan, kuinka vahva on sun selkäranka, pystytkö olemaan välittämättä arvostelusta, pystytkö luottamaan itseesi, miten pitkälle venyt unelmiesi eteen. Useinhan kuulee puhuttavan tyttösistä, jotka ovat fitnesskuplan puhjettua tajunneet, kuinka rankkaa tämä voi olla ja niin sanotusti pää ei kestä. Silloin niitä ongelmia sitten tulee, mistä media kovasti pauhaa. Voisinkin ihan dramaattisesti todeta, että tää kasvattaa luonnetta.

asdasd

En tiedä, kuinka paljon on kiinni vain omasta kasvamisesta ja kuinka paljon tästä valmennuksesta, mutta viimeisen puolen vuoden aikana oon kasvattanut itselleni suht hyvän stressinsietokyvyn, joka kantaa pitkälle. Kuinka tyhmältä kuulostaakin, oon jopa ääneen sanonut itselleni, että mikä on turhaa stressiä, mihin en voi vaikuttaa, ja nyt pitää vaan luottaa itseensä. Oon jankannut asioita itselleni rautalangasta kuin pikkulapselle. Voin jopa sanoa olleeni ankara itselleni, jotta turhan stressin saa loppumaan. Kunniaa myöskin poikaystävälle sekä valmentajalle, jotka ovat tehneet samoja asioita. Epävarmuuden ja stressin näkyessä silmistä, he ovat sanoneet juuri oikeat sanat. Työtä on edelleen, mutta tällä hetkellä oon todella ylpeä itsestäni. Näen asiat realistisesti, enkä suurentele typeriä asioita päässäni. Tajuan, että elämässä on suurempia asioita, kuin huomisen tentti tai fitnesskisat, eikä niistä silloin saa ottaa stressiä. Se ei auta mitään vaan päinvastoin pahentaa asioita.

Osansa tämän hetken tasapainolle on varmasti antanut myös elämä, jossa olen kasvanut. En ole elänyt mitään pumpulista nuoruutta, vaan osaksi pakon edessä aikuistunut nopeasti ja ottanut vastuun asioista. Olen kiitollinen kaikista kolhuista, mitä maailma on heittänyt, koska ilman niitä tuskin olisin nyt tässä ja eläisin tälläistä elämää kuin nyt elän.

Mitä tällä tekstillä haluan sanoa, on se, että mitä nopeammin opettelee stressaavista ajatuksista tai tavoista eroon, sitä nopeammin pystyy myös saavuttamaan asioita.

Huomenna päälle painaa yliopiston pääsykoe, mutta niillä eväillä mennään mitä on ja katsotaan miten käy! Mukavaa viikkoa tyypit!

sonja

4 vastausta artikkeliin “Stressinhallinnasta”

  1. Kyllä! Se on kyllä niin persoonasta kiinni, että mitä fitness harrastuksena antaa. Toisille se on keino olla sallitusti syömishäiriöinen kontrollifriikki, toiset löytävät sitä kautta omia vahvuuksiaa ja kasvavat. Itse olen rentoutunut ja vähentänyt stressiä kisapäätöksen myötä. Moni asia on loksahtanut kohdalleen, kun on pitänyt pakottautua ajatusten kanssa kasvokkain ja löydettävä aina uudelleen se syy tsempata itseään eteenpäin ja valitsemaan asioita toisin. Mutta kenties en itse ole niin kilpailuviettinen tai ankara itselleni, kun en ole ottanut stressiä tai jaksa vähätellä vartaloani tai nostaa hepulia siitä, että kanaa olikin vain 110g 130g sijaan illalliseksi. Kenties se sitten näkyy kisakunnossa. Mutta eipähän näy ainakaan päässä :DHaluan, että tämä on mukavaa ja palkitsevaa. Onhan kyseessä erittäin mielenkiintoinen projekti, jonka aikana koettelen rajojani. Ne jotka näkevät lajissa vain kärsimystä ja kieltäytymistä eivät saa niitä samoja kicksejä ja se on ihan fine. Helposti kuitenkin jää myös näkemättä se, että homma on kisaajan oma valinta ja usein unelmien täyttymys (joskin, unohtuuhan se parsakaalia mutustavalta aina välillä itseltäänkin :D)

    • Sulla on huippu asenne! Tuommonen rentous näkyy terveenä pääkoppana ja uskoisin, että myös kisakunnossa-positiivisesti! Usein älypaljon stressaavilla se paino ei vaan putoa kun jatkuva stressi kerää rasvaa ja loppupeleissä kaikki voi mennä ihan pipariks 😀

  2. Tosi hyvä kirjoitus, ihan kuin omia ajatuksia lukisi! Alkuun varsinkin tuli verrattua itseään kauheasti muihin kisaajiin, mutta nyt sen on onneksi jättänyt vähemmälle. Tottahan se on, että jokainen itsestään nettiin kuvia laittava haluaa näyttää itsestään sen parhaimman puolen täällä verkossa ja se voi pelästyttää alkuun. Alkuun ihmettelin että miten noi muut näyttävät heti alkuunsa jo noin upeilta ja mä vaan tältä 😀 Toinen asia mitä stressasin alkuun oli ruoka. Söin juuri grammalleen, tietyn kellonajoin tismalleen oikeita raaka-aineita. Unohda siinä sitten avokadot kauppaan ja ota tuollaisesta hölmöstä asiasta kaamea stressi. Onneksi jossain vaiheessa tapahtui valaistuminen ja ymmärsin ettei elämää kannata ottaa niin tosissaan. Juuri niin kuin sanoit, elämässä on tärkeämpiäkin asioita kuin fitnesskisat.

    Suuresti tsemppiä ja jaksamisesta dieetille!

    Jade
    http://busybeingbodylicious.fitfashion.fi/

    • Oisin voinut kirjottaa ton sun kommentin itse, ihan sama täällä! Kuvissa kuka vaan voi näyttää huikeelta kun valoilla ja asennoilla saa niin paljon aikaan. Ja oon myös juoksennellut pitkin kaupunkia hiki otsalla etsimässä jotain tiettyä kuoleman tärkeetä ruoka-ainesta, kunnes tajusin, että nyt vähän narua löysemmälle 😀 Kiitos ja tsempit myös sinne!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta