Burn fat, burn!

Ihanaa, ihanaa, aurinkoo!!

IMG_3742

IMG_3741IMG_3739En kyllä vieläkään oikeasti pysty liittymään tähän ”rakastan aamulenkkejä”-kerhoon, mutta kyllä noi nyt jo menettelee kun on hyvä sää. Lähellä kuolemaa käyn aina noiden juoksemisten lopussa, mutta eiköhän se rasva sieltä tirise pikkuhiljaa! Sampon kanssa tehtiin toissapäivänä selkätreeniä ja sanoin, että ”jos viikon päästä vielä kitisen, niin saanko sitten vähemmän ruokaa”. Sitten vilkaisin viereeni ja kummastuneen näköinen miekkonen katsoi mua kuin hullua. Kuulosti varmaan hyvältä ulkopuolisen korvaan, he he..

Oon vetänyt taas 6 treenipäivää putkeen ja tänään pidän ansaitun levon. Jalkojani oon vääntänyt kuin hullu, ja eiköhän ne siitä vähitellen muotoudukin. Oon viime päivinä huomannut, kuinka paljon on omasta pääkopasta kiinni, miten kovaa treenit tekee. Lihas jaksaa kyllä vaikka mihin asti, mutta mieli alkaa usein huutamaan paljon ennen. Ihminen on mukavuudenhaluinen, ja siitä on salilla päästävä eroon. Ja siitä pääseekin! Itseäni auttaa laskeminen. Jos päätän, että teen 15 toistoa, niin teen. Vaikka mikä olisi. En pysty antaan itselleni anteeksi, jos en tee. Usein hyvä treenikaveri auttaa asiassa huomattavasti. Kun irvistää viimesiä toistoja, toinen huutaa ”vielä viisi”, niin siinähän sitten tehdään. Paine on monilla paljon suurempi tehdä se sarja loppuun kaverin kanssa, kuin yksin.

Kuitenkin myös yksin pystyy saamaan vaikka mitä aikaan. Jos joku muu ei ole vieressä käskemässä, sinä piiskaat itse itseäsi. Joskus jopa kuvittelen jonkun muun äänen päässäni, joka sanoo, että nyt tehdään. Jonkun sellaisen henkilön äänen, jonka edessä en anna periksi. Kuulostaapa idiootilta kun sanoin sen ääneen. Mutta se auttaa mua! Jokainen löytää oman keinonsa ylittää itsensä kun tahtoo.

IMG_3743

Jokaisella meillä on oma kipukynnyksemme, ja esimerkiksi mulla se on aika matala. Silti oon saanut venytettyä lihaskivun kynnystä suhteellisen korkealle. Koska tiedän, että se kipu ei ole vaarallista vaan päinvastoin hyväksi, kestän sen. Lihaskipu liikkeen lopettamisen jälkeen lisäksi kestää väin muutamia sekunteja.

Kuitenkin, vaikka yksin usein treenailenkin ja tykkäänkin treenata, tiedän, että myös itse toimin paremmin jonkun valvovan silmän alla. Se vain on niin ja käytän sitä hyväkseni tärkeimmissä treeneissä. Esimerkiksi etureisitreeniä, en muista milloin olisin tehnyt sen yksin. Niinä päivinä menen jonkun kanssa tai pyydän jotain tuttua salilla auttaan mulle sarjoja. Vaikka henkilö ei edes sanoisi mitään tai käskyttäisi, kynnys lopettaa toisen edessä kesken on korkeampi. Tietysti usein on myös paljon turvallisempaa tehdä toisen varmistuksella ja silloin uskaltaa viedä itsensä ihan loppuun, kun ei tarvi miettiä, että jäänköhän nyt tänne alle, romahtaakohan toi mun päälle tai liiskaannunko jotenkin mukavasti jos voimat loppuu.

Kun itsensä treenaajana oppii tuntemaan, omia heikkouksiaan pystyy käyttämään hyväksi. Jokainen oppii harjoittelemalla tietämään, miten saa itsestään parhaiten irti. Jotkut true bodarithan esim. hakkaavat itseään tai laittavat kaverin huutamaan ”HOMO” viereen. 🙂 Mikä kellekkin toimii!

Kovia treenejä ja nauttikaa tosta ihanasta säästä!!

sonja

2 vastausta artikkeliin “Burn fat, burn!”

  1. Mä en tiedä onko normaalia että mulla se lihaskipu tuntuu vielä suhteellisen kauan esim prässin jälkeen siellä perseessä? Se on ihan kamalaa kun tuntuu että istuu jonkun pahimmanlaatusen jättimustelman päällä. 😀

    • Itelläni ei kyllä tommoista ole, mutta enpä usko että ainakaan vaarallista on! Kuulostaa päinvastoin siltä, että ainakin teet kovaa 😉

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta