Kisakunto huomiseksi, kiitos

Mun tekis mieli kirjottaa jotain, mutta mulla on pää ihan tyhjä. Mulla on olo kuin jollain viisvuotiaalla lapsella, joka vain ihmettelee maailmaa ja takertuu pieniin asioihin. Tänkin päivän voisin kertoa:

Heräsin tänään kello 8 syömään puuroa. Se oli pahaa. Maistui mansikalta. Sitten menin takasin nukkuun. Ei nukuttanut, mutta teki mieli nukkua. Heräsin kahdeltatoista. Söin silloin rahkan. Se oli tosi kylmää, sattui hampaisiin. Makasin sängyssä vielä hetken ja lähin salille. Ihmettelin, miks sali oli niin täynnä, vaikka on äitienpäivä. Tein etureisiä. Oli hyvä reeni. Tuli vähän paha olo. Join mansikkapalkkarin. Taas ällömansikkaa. Hyi. Kaveri kerto pukkarissa hyviä dieettiruokapaikkoja. Hyvä tietää. Mentiin äitin kanssa syömään äitienpäivän kunniaks. Äiti on tosi kiva. Söin hirvisalaattia. Lihaa oli liian vähän. Se oli silti hyvää. Minkä takia kanaa ei saa ravintolassa ollenkaan ilman marinointia? Tulin kotiin. Pitäis lukea, mutta aattelin etten lue tänään. Koska en jaksa. Eikä huvita. Tekis mieli kroisanttia. Näin yöllä unta, että söin neljä hampparia ja sitten tajusin, ettei ois pitäny.

IMG_3604

Vitsi oon kyllä hyvä treenibloggaaja, kun mulla on niin hienoja ja syvällisiä ajatuksia treenaamisesta, eikö? Mulla on tällä hetkellä sellanen olo, ettei pitäis kirjottaa yhtään mitään, mutta kirjotan silti. Oon karsinut nyt hetkeksi kaiken ylimääräisen elämästäni ja keskityn nyt vain tähän dieetin alkuun ja pitämään treenit kovina. En oo lukenut mitään treeniblogeja tai kattellut kuvia, koska nyt on sellanen olo, että pitää keskittyä hetken ihan vaan itteensä ja omaan työhönsä. On toisaalta aika ihanaa olla ”fitnesspimennossa” ja hengailla napit korvilla vaan omassa maailmassaan.

Kärsivällisyyttä ei ihmisellä tässä lajissa voi kyllä koskaan olla liikaa. Nytkin sitä jotenkin odottaa, että kun kerran ollaan the dieetillä, niin sitä painoo alkais oikeesti tippumaan hujauksessa ja peilikuva näyttään tosi erilaiselta. Tekis mieli sanoa valmentajalle, että nyt kaikki hiilarit kokonaan pois, pelkkää salaattia lautaselle ja homma pyörimään. Malttia, malttia. Onhan se hyvä, että voi vielä nyt kehittyäkin dieetin alussa kun sen verran hitaasti alotettiin, mutta välillä sitä on niin kärsimätön, että haluisi kaiken heti ja nyt. Ihan kuin olisi nyt jossain välivaiheessa. Ei enää keräillä massaa, muttei oikein painokaan putoa. Syön paljon, mutta en mitään hyvää. Yritän kehittyä, mutten tiedä, kehitynkö. Teen kaiken mahdollisimman optimaalisesti, mutten tiedä, riittääkö se.

Jotenkin oon tällä hetkellä vähän pihalla kaikesta. Esimerkiksi eilen sekoitin itelleni treenijuoman ja vein sen reenilaukkuun. Vähän ajan päästä hain sen juoman laukusta, kaadoin viemäriin ja herken päästä ihmettelin, että missäs mun juoma on kun pitäis lähteä salille? Siis niinkun, mitä ihmettä. Mulla kesti pitkään tajuta, että olin oikeasti kaatanut sen äsken viemäriin omin pikku kätösin. Mitä oikein mietin? En tosiaankaan tiedä. Yritän ehkä keskittyä tähän hommaani niin täysillä, että en näe omasta navastani puolta metriä pidemmälle. Ajatukset pyörii koko ajan hurjaa vauhtia fitnesshommien ympärillä, vaikka tiedostan, ettei tää nyt niin vakavaa ole. Eikä maailma tästä riipu. On paljon tärkeämpiäkin asioita. Tää on vaan nyt niin uutta, että en pysty kunnolla paneutumaan mihinkään muuhun. Vaikka valmentajan kanssa oon treenaillut jo pitkään, tää dieetti saa mut ihan varpailleni. Oon koko ajan varuillani kaikesta, koska haluan tehdä kaiken oikein.

Yritän nyt vähän keräillä itteeni tässä ja ottaa vähän lunkisti asioiden kanssa. Ens kerralla lupaan, että mulla on vähän enemmän asiaa kuin nyt. Palaillaan!

sonja

5 vastausta artikkeliin “Kisakunto huomiseksi, kiitos”

  1. Sun diettis kuulostaa nyt tässä postauksessa ainakin tosi ahdistavalta, toivottavasti ei ole niin kuitenkaan 🙂 Ja onhan tottakai niitä päiviä kun ei ole kivaa… Syöt paljon, muttet mitään hyvää (?) Jumitin vähän tohon lauseeseen, sorry. Itse söin dieetillä välillä paljon, myöhemmin vähän, mutta aina söin hyvää 😉
    Muista että asenne ratkaisee paljon ja tsemppiä! Muista myös nauttia tästä ajasta! 🙂

    http://outinfitness.fitfashion.fi/

    • Ei se loppupeleissä ahdistavaa ole, nyt on vaan vähän huono hetki. No, omat ruokani ei ole mitään makunautintoja, vaikka kuinka koittaa tehdä niistä hyviä. 🙂 Kiitos tsempeistä!

    • No hyvä 🙂 harmi jos joudut syömään ruokaa joka ei ole mieleistä :/ Täytyy kyllä myöntää etten mäkään lyhyellä hiilarittomallani ajalla kaikesta nauttinut ja aamupuuroa oli ikävä 😛 Onneks mulla ei se hiilariton kauaa kestänyt 😉

  2. Tsemppiä! Toivottavasti dieetti lähtee etenemään mukavammin tästä! Mä niin tiedän ton fiiliksen, kun malttamattomasti kärttää muutoksia! Mulla alkoi nyt 4. dieettiviikko ja vielä ei ole ruoka vähentynyt, saati edes lenkit alkaneet. Mutta toisaalta, eipähän ole tarvinnut kitua, kun ruokaa riittää! Itselläni eka viikko oli hirveää kriiseilyä ja dieetti tuntui kurjalta, mutta siitä se lähti rullaamaan. Pitää vaan yrittää maustaa sitä muhjua ja ottaa ilo irti päivän parhaista aterioista. Mulla menee aamu- väli- ja iltapalat oikein sutjakkaasti, mutta lämpimät ruoat… Kana ja parsakaali, yh. 😛

    • Joo tää dieettaaminen tuntuu tällä hetkellä vähän samalta kun lihasten kasvaminen.. Mitään ei tapahduuuuu.. 😀 Eiköhän tää tästä ala sujuun itse kullakin! Ja joo, kana ja parsakaali on kirosanoja. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta