Rahan menoa ei voi estää

Nyt kyllä kiristellään. Kroppaa myöskin, mutta erityisesti kukkaron nyörejä!

Varoitus: Nyt seuraa erittäin turhautunut avautuminen rahasta, sen laittamisesta mitä turhimpiin asioihin ja sen olemattomuudesta. Kaikki maksaa. Ja nyt en puhu ylipäänsä elämästä, vaan fitnesslajista. Ihan järkyttävää. Lajia harrastamaton ihminen ei voisi ikinä tajuta, kuinka suuria masseja tähän hommaan pystyy uppoamaan. En minäkään tajunnut!

Alotetaan ihan perusjutuista. Valmennus. Se maksaa, kaikkihan sen tietää, mutta ei mitään tolkuttomia summia, ainakaan omalla kohdalla. Siihen laittaa rahansa mieluusti, panostaa hyvään valmennukseen, jolla saavuttaa tavoitteita ja saa apua, mitä tarvii. Se on ihan jees.

Tietysti salikortti. Omassa tapauksessa maksan kahta salikorttia erinäisistä syistä. Eipä siinäkään vielä mitään, ei oo kuitenkaan ihan maan kalleimmat salit ne missä käyn! Maksan ihan mukisematta.

Kun puhutaan tarkasta ruokaohjelmasta, ruoka maksaa yllättävän paljon. Liha on hyvin kallista ja sitä syödään PALJON. Ruokaa kulutetaan kaksi kertaa perustyypin päivän ruoan verran. Ruokavalioon sisältyvät myös lisäravinteet, luonnollisesti. Enkä nyt puhu mistään pelkästä lisäproteiinista, vaan putelia ja purkkia löytyy joka lähtöön. Laskin, että kulutan lisäravinteisiin kuukaudesta riippuen noin 200-300e. Erinäisiä pilsuja kuluu 10 tabua päivässä.

IMG_3986Pari päivää sitten kyllästyin näihin lisäravinteiden ylihinnoitteluun. Ostin tämmöisen protskupurkin:

IMG_3982Tän hintalaatusuhde vaikutti ihan ok:lta joten nappasin sen mukaan. Kyllähän tää nyt varmaan hetken kestää, sen verran iso purnukka kuitenkin. Niin ajattelin. Avasin ton ja siinä on 2/3 pelkkää ilmaa, pohjalla vähän itse putua. Maksoin siis yli puolet ilmasta. Sen jälkeen päätin, että nyt sitten! Vertailin MyProtein-sivuston ja mass.fi:n hintoja ja proteiineja ja päädyin tilaamaan 4kg hera isolaattia mass.fi:stä. Verotti taas 85e lompakkoa, mutta tulee reilusti halvemmaksi tilata silti tuolta kuin ostaa kaupasta.

Lisäravinnepurnauksen jälkeen alkaa sitten purnaus, joka kohdistuu vain fitnesslajin naisedustajien kuluihin. Miehethän voi tepastella lavalle jossain parin euron pöksyissä ja paljain jaloin! Mutta naisia verotetaan suurella kädellä.

IMG_6640Kun aloin ekoja kertoja teputtelemaan onnettomia poseerauksiani, piti tietysti hankkia sekä kävelyopettaja että kengät. En kamalasti tiedä noista kävelytreenien yleisistä hinnoista, mutta kuitenkin sen verran, että omat kävelyopetukseni maksavat 20e/h ja se on vielä halpa hinta. Opetusta pitää ottaa kuitenkin paljon, jos ei halua kompuroida sitten lavalla jotain surkeaa esitystä. Tai ainakin minä tarvin! Voihan joku toki osata opettaa itse itseään. Kuvassa on ensimmäiset kengät, jotka ostin ja ne maksoivat noin 90-100e. Omaan silmään nuo on sitä paitsi suht rumat, eikä niitä todellakaan voi käyttää muualla kuin kisoissa. 🙂 Noilla kipitin hetken aikaa, kunnes IFBB julisti nämä kengät vääriksi, joita ei voi enää kisoissa käyttää. Oikeat ovat nimittäin nykyään jonkun minimaalisen osuuden matalemmat, muuten ihan samanlaiset! Aivan loistavaa, ei kun kaupoille ja toiset 90e taas menoks. Kaiken kukkuraksi, kukaan ei edes halua noita vanhoja luonnollisesti ostaa kun niitä ei enää IFBB kisoissa kelpuuteta.

No, kenkäasiat sikseen. Sitten itse kisa-asu. Se ei olekaan ihan mikä vaan H&M:n tangolta revitty biksukokonaisuus, vaan sehän teetetään ja se maksaa. Itse teetän bikinini Biancanevellä, jossa aloitushinta on muistaakseni jotain vähän päälle 300e. Mutta silloin niissä ei ole vielä mitään. Jos haluaa vähänkin hyvännäköiset, hintaa tulee roimasti lisää. Kävin hetki sitten suunnittelupalaverissa, ja oma kattoni bikineille on jotain 400-500e. Ja niitähän siis käytetään yhden kerran lavalla, ellei sitten jatka kisailua, niin ehkä jopa toisen kerran! Huh!

137930397022eb9785d5c440847eb438Nämä ei siis todellakaan ole omat bikinini!

Tottakai luonnollisesti kisapäivänä pitää olla viimesen päälle kaikki. Hiukset kampaajalla, useimmilla pidennykset sitä varten hankittuna, meikki ammattilaisella, rusketus levitettynä, sormen ja varpaan kynnet geelattuna, kroppa kokonaan vahattuna/sokeroituna, mikä on muuten yllättävän kallista. Yleensähän normaalit ihmiset ei poista koko vartalon karvoja, joten kokonaishinta on korkea.. Pelkästään kisoihin osallistumismaksu on 100e.

Kukin voi sitten laskeskella, paljonko esimerkiksi vuodessa saa kulumaan mammonaa tähän. Tämmöiselle yksinasuvalle peruspulliaiselle ottaa kyllä joskus aika koville! En juurikaan kuluta rahaa mihinkään ylimääräiseen pakollisten sekä lajin lisäksi, mutta juuri ei kyllä käteen jää mitään. Kaikki menee mikä tulee.

Surkuhupaisaa mun mielestä on lopuksi se, että välillä ihmiset vitsailevat, että ”no, mutta sitten kun voittaa fitnesskisat niin voi ostaa jonkun luksuskämpän Italiasta ja niiltä sponsoreiltahan saa rahaa”. En vois kyllä parempaa vitsiä olla. Kehonrakennuksella tai millään fitnesslajillahan ei tienaa käytännössä pennin hyrrää. Ainakin Suomen tasolla, hävisit tai voitit, niin lämmintä kättä ja hyvällä tuurilla jonkun pystin saat käteen. Sponsorit ei todellakaan syötä sitä rahaa sulle.

Tää kirjotus sai todella negatiivissävytteisen kuvan nyt, mikä oli oikeastaan tarkoituskin. Tottakai tämä on kuitenkin aivan oma valintani ja saisi sitä varmaan rahansa turhempaankin kulumaan. En nyt heti keksi mihin, mutta varmasti johonkin!! 🙂 Omasta mielestäni on vain erittäin epäreilua, että kun kyseessä pitäisi olla jokaiselle mahdollinen laji, jonka halutaan leviävän, niin eihän tälläiset katteet tuotteilla ole mistään kotoisin. Tämä ei tosiaankaan ole jokaiselle vaihtoehto, vaikka haluaisi. Itsekin olen miettinyt, miten jatkaisin harrastusta, kun jossain kohtaa lähden opiskelemaan ja tulot pienenevät. Se ei tässä mittakaavassa ole mitenkään mahdollista.

Rahoitusasia kannattaa miettiä tarkkaan, jos kisatavoitteinen treenaaminen kiinnostaa. Valmentajan kanssa on tottakai mahdollista jutella budjetista ja vaivaa näkemällä lisäravinteita ja muuta saa löydettyä suht kohtuuhintaan, mutta vaivaa se todellakin vaatii. Ja pakollisia suuria kuluja tulee joka tapauksessa.

Älkää kukaan kuitenkaan masentuko tästä avautumisestani, itse ainakin koen, että tää antaa sen takasin mitä ottaakin. En kai muuten tätä tekiskään!

 

Stressinhallinnasta

Oon ollut aina tosi kova stressaamaan. Ihan mistä vaan, syytä ei oo tarvinnut. Kokeista, ulkonäöstä, vaatteista, tulevista tapahtumista. Viikkoja, jopa kuukausia etukäteen! Etenkin nuorempana, kun oli niin kovin epävarma kaikesta, stressi puski pintaan mitä ihmeellisimmistä asioista. Vuoden 2012 syksyllä muutin yksin asumaan ja pian 2013 alussa ryhdyin valmennuksen alle, jolloin stressin aiheet muuttivat muotoaan. Olenko tehnyt kaikki ruoat valmiiksi, puuttuuko joku lisäravinne, olenko tehnyt kaiken nyt oikein, miten ehdin vielä siivoamaan ja käymään salilla. Tein lisäksi pahimman aloittelijan mokan, ja vertailin. Vertailin itseäni kisaajiin, blogien ja eri sivustojen kuviin, salien fitnesskissoihin ja jatkuva stressi olikin taputeltu.

Stressi on kamala tunne. Pitkäaikaisesta stressistä koituu syvää ahdistusta, hermostuneisuutta, lihomista ja erilaisia fyysisiä oireita. Stressi syö ihmistä pikkuhiljaa ja saa olemaan varpaillaan. Stressaantunut ihminen on usein ärtyisä ja räjähtää pienistä asioista. Kun ihminen ei ole oma itsensä, se on hyvin kuluttavaa sekä itselle että ympärillä oleville ihmisille.

Ihmiset joskus kyselevät, että mitä tuosta sun fitnesstouhusta nyt oikein sitten saat. Rahat menee ja treenaat kuin hullu. Onko toi muka elämää? Ja kyllä se on. Tää touhu on itsetutkiskelua parhaimmillaan, omien rajojen ja oman psyykkeen tutkimista. Etenkin dieettikaudella testataan, kuinka vahva on sun selkäranka, pystytkö olemaan välittämättä arvostelusta, pystytkö luottamaan itseesi, miten pitkälle venyt unelmiesi eteen. Useinhan kuulee puhuttavan tyttösistä, jotka ovat fitnesskuplan puhjettua tajunneet, kuinka rankkaa tämä voi olla ja niin sanotusti pää ei kestä. Silloin niitä ongelmia sitten tulee, mistä media kovasti pauhaa. Voisinkin ihan dramaattisesti todeta, että tää kasvattaa luonnetta.

asdasd

En tiedä, kuinka paljon on kiinni vain omasta kasvamisesta ja kuinka paljon tästä valmennuksesta, mutta viimeisen puolen vuoden aikana oon kasvattanut itselleni suht hyvän stressinsietokyvyn, joka kantaa pitkälle. Kuinka tyhmältä kuulostaakin, oon jopa ääneen sanonut itselleni, että mikä on turhaa stressiä, mihin en voi vaikuttaa, ja nyt pitää vaan luottaa itseensä. Oon jankannut asioita itselleni rautalangasta kuin pikkulapselle. Voin jopa sanoa olleeni ankara itselleni, jotta turhan stressin saa loppumaan. Kunniaa myöskin poikaystävälle sekä valmentajalle, jotka ovat tehneet samoja asioita. Epävarmuuden ja stressin näkyessä silmistä, he ovat sanoneet juuri oikeat sanat. Työtä on edelleen, mutta tällä hetkellä oon todella ylpeä itsestäni. Näen asiat realistisesti, enkä suurentele typeriä asioita päässäni. Tajuan, että elämässä on suurempia asioita, kuin huomisen tentti tai fitnesskisat, eikä niistä silloin saa ottaa stressiä. Se ei auta mitään vaan päinvastoin pahentaa asioita.

Osansa tämän hetken tasapainolle on varmasti antanut myös elämä, jossa olen kasvanut. En ole elänyt mitään pumpulista nuoruutta, vaan osaksi pakon edessä aikuistunut nopeasti ja ottanut vastuun asioista. Olen kiitollinen kaikista kolhuista, mitä maailma on heittänyt, koska ilman niitä tuskin olisin nyt tässä ja eläisin tälläistä elämää kuin nyt elän.

Mitä tällä tekstillä haluan sanoa, on se, että mitä nopeammin opettelee stressaavista ajatuksista tai tavoista eroon, sitä nopeammin pystyy myös saavuttamaan asioita.

Huomenna päälle painaa yliopiston pääsykoe, mutta niillä eväillä mennään mitä on ja katsotaan miten käy! Mukavaa viikkoa tyypit!