Cant get enough

Nyt täytyy sanoo, että mua jännittää. Jännittää tosi paljon. Kävin pari päivää sitten treenaamassa Kirjovaaran Sampon kanssa jalat ja samalla juteltiin vähän alkavasta dieetistä. Eihän siihen ole kuin 3 viikkoa! Toukokuun alusta siis aloitetaan, eli päälle neljä kuukautta olis tarkotus dieetata. Tehdään tarkat pläänit vielä kevään kisojen jälkeen.

Mä en ole ikinä ollut syömättä. Tai niin, etten saisi syödä jotain. Olen aina syönyt sitä mitä haluan, ja jos tekee mieli jotain hyvää, niin olen syönyt. Mulla on sellaset geenit, etten helposti liho, ja siksi ei ole koskaan ollut mitään ongelmia, vaikka olenkin pistellyt menemään herkkujen kanssa välillä liikaakin. Nyt musta ensimmäisen kerran rupee tuntuun, että mitenköhän tää nyt menee. Multa löytyy itsekuria ja selkärankaa vaikka mihin asti tarvittaessa, mutta kuinka rankkaa se sitten loppupeleissä tulee olemaan? Kesän kaikki juhlat menevät ”sivu suun”, terassisiiderit juomatta ja piknikkiruoat syömättä. Ärsyttävintä on se, kun omasta tahdostaan pitää ruokavaliosta kiinni ja sitten valittaa siitä jatkuvasti. Sitä yritän välttää, mutta helppoa kieltäytyminen kesän herkuista ei varmasti tule olemaan. Ainakaan mulle, kun oon tämmönen pullahiiri. Lohduttaudun sillä, että vertaistukea löytyy varmasti muista kisaajista. Yhdessä on helpompi kärsiä!

Toisaalta kuitenkin odotan tulevaa dieettiä ja oon oikeestaan innoissani siitä! Oon jonkinlainen masokisti ja on jännää nähdä, mihin asti itsestä saa irti, mihin asti on valmis venymään. Kropan muutos on tietenkin isoin asia ja toivon todella, ettei mun kehoni kutistu liikaa. Kamalinta olis, jos kaikki lihakset palaisivat ja jäljelle jäisi kasa luuta ja nahkaa! Siinä ei hirveesti olis sitten lavalla esiteltävää.. 😀

 IMG_3052

Mä oon kyllä jotenkin ihan täysin jäänyt koukkuun tähän salilla käyntiin. En tiedä itekään oikein, mikä siinä on. Varsinkin jalkojen tekeminen on usein päivän kohokohta. Sairasta?

Oon huomannut, että itsensä ympäröiminen samanhenkisillä ihmisillä tuottaa suurta motivaatiota. Jos kävisin päivästä toiseen yksin tyhjässä salissa, en varmaan jaksaisi kovin pitkään. Se, että salilta löytyy yhä enemmän samanlaisia ihmisiä, joiden kanssa tulee juttuun, auttaa jaksamaan. Aina löytyy joku, jota kiinnostaa mun jutut ja joku, jolle purkaa treenijuttuja, ja joka ymmärtää. Vertaistuki treenaamisessa on oikeasti ihan aliarvostettua! En ole sellainen ihminen, joka pyörii kolme tuntia salilla pelkästään juttelemassa treenaajille, mutta silti myös mulle salilla käynti on osaksi myös sosiaalinen tapahtuma. Mitä kauemmin samalla salilla käy, sitä tiukemmin kietoutuu siihen yhteisöön. Joku jossain kommentissa sanoikin, että olisi kiva kun olisi joku treenikaveri, muukin kuin valmentaja. Niitä oikeasti löytyy helposti! Kun avaa salilla vaan suunsa, huomaa, että moni muukin olisi treenikaveria vailla. Salilla pyörivät ihmiset tavoittelevat kuitenkin suht samanlaisia asioita, joten ihan liikaa pelätään muita ja kyräillään omassa nurkassaan.

Palailen taas mahdollisimman pian asiaan! 🙂

sonja

2 vastausta artikkeliin “Cant get enough”

  1. Sulla menee vähän ristiin teksti jossa ensin sanot että sulla on itsekuria vaikka mihin ja seuraavassa olevasi pullahiiri ja mietit mitä käy kun siiderit jää välistä? Ei mua hirveesti terassisiiderit nappaa kun tiedän mitä haluan saavuttaa.. 🙂

    • Olen pullahiiri mutta myös itsekuria löytyy. En tiedä onko ristiriitaista, ihmisillä on monia ominaisuuksia.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta