Treeniajatuksia

 Moikka moi! Mulla on ollut viime päivinä oikein hyviä reenipäiviä ja tänään olinkin jo niin rampa, että päätin pitää lepopäivän. Käytiin maanantaina tekeen Emmin kanssa jalkareeni ja siitä muodostukin niin hyvä jumppa, että oon nyt toista päivää aivan jalaton! Möyrin aamusin sängystä ylös ja konttaan keittään aamupuuroa.

Muutenkin tuntuu kyllä kehitystä tulevan ihan tasasesti, mutta kauhee ois hinku vaan saada nää rasvat tästä päältä pois ja kiva bruna päälle. Näin yks päivä unta, että asuin jossain keskiaikaisessa kylässä ja kun täytin 20 mulle kerrottiin, että koko kylä kuuluu uskonnolliseen lahkoon. Lahkossa ei saanut syödä mitään lihaa, lisäaineita tai muutakaan ”epäpuhdasta”, joten jouduin syömään pelkkää keittoa, missä oli vettä ja porkkananpaloja. Ja sitten yritin yllyttää kavereitani rikkomaan sääntöjä ja lähtemään mäkkäriin. Hahaa. Jännittääköhän mua vähän dietti? 😀

Mutta onneks se ei vielä alakaan. Malttia, tyttö, malttia. Sitä tää touhu ainakin kasvattaa. Itsehillintää, itsekuria, pitkäjänteisyyttä.

sonja344

Kuvat: Teemu Leppänen 

Monilta tuntuu puuttuvan tuo pitkäjänteisyys kokonaan. Kaikki pitää saada nyt ja heti. Jatkuvasti on joku uusi kolmen viikon dietti, 30 päivässä peppu kuntoon-projekti tai joku muu vastaava, mikä tuntuu ainakin itestä jopa pelottavalta. Vasta kuulin tästä 5 + 2-dietistä, enkä kyllä millään pysty painaan päähäni sen ideaa. Jos joku haluaa valottaa, niin ihan vapaasti.

Miksi kaikilla on vaan niin kiire? Kyllä maalaisjärjen pitäisi sanoa, ettei nopeatempoinen painonpudotus ole hyväksi ja kilot tulevat nopeasti myös takaisin. Eikä 30 päivässä oikeasti voi kasvattaa mitään lihaspeppua. Vartalon muokkaaminen on koko elämän mittainen työ, eikä oikotietä onneen ole. Itelleen voi tehdä paljon hallaa yrittämällä hulluja diettejä tai treeniohjelmia. Peilikuvan muuttamisessa mitataan mielen lujuutta ja sitä, kuinka pitkälle olet valmis menemään. Ei meistä kellekkään ole annettu upean timmiä kroppaa kastajaislahjaksi. Sen eteen täytyy tehdä töitä. Aikaa treenille ja oikein syömiselle löytyy aina, jos niin haluaa.

 

09876t

Upeinta koko hommassa on mielestäni haastaa itsensä joka päivä. Joka päivä tehdä parhaansa ja katsoa, mihin se riittää. On hienoa saavuttaa, on hienoa olla itsestään ylpeä. On sanonta, että ”koskaan et tiedä kuinka vahva olet, kunnes vahvana oleminen on ainoa vaihtoehto”. Omalle kohdalle sopisi ”koskaan et tiedä kuinka vanva olet, kunnes teet valmentajasi kanssa treenin”. 😀

sonja

6 vastausta artikkeliin “Treeniajatuksia”

  1. Minä kokeilin 5:2 dieettiä katsottuani aiheesta dokkarin. Tarkoituksena ei ollut pudottaa painoa, vaan hakea hyvää oloa. Olo oli kyllä kevyt paastopäivän jälkeen, mutta juoksu ja salitreenit ei kyllä oikein kulkeneet paastopäivän jälkeen. Paastopäivinä jätin treenit suosiolla väliin tai kävin korkeintaan lyhyellä juoksulenkillä tai kävelyllä. Jatkoin paastoa noin kuukauden, mutta sen jälkeen lopetin sen. Koin, että se ei oikein sovi paljon treenaaville.

    • Okei, jännä kuulla kokemuksia! Mua vaan hirvittää tosi matalakaloriset paastopäivät, ei siinä tosiaan energiaa paljoa treeniin jää. En tajua, eikö olisi vaan parempi syödä joka päivä vähemmän mitä kuluttaa?

  2. Mä käytän tota 5/2 dieettiä. Oon malttamaton ja haluan pudottaa painoa :D. Tolla kyllä lähtee! Tässä on myös se kiva, että mitään määrättyjä päiviä ei ole, eli voin vaikka armottoman mässäilyn jälkeen pitää paastopäivän. Tämä sopii hyvin juuri niille, joilla ei välttämättä ole itsekuria elää herkutta joka päivä (minä).

    http:// houdiinitaikoo.blogspot.fi

    • Okei, mitä sä sitten silloin paastopäivinä syöt? Kiinnostaa kun on niin oudon kuuloista omaan korvaan 😀 kun jos syö niin vähän muutama päivänä, niin se paino tuppaa usein lähtemään lihaksistosta..

  3. Oon miettiny usein, että kun näitä fitness ym. kilpailijoita on ihan pilvin pimein nykyään, ihmiset syytää hirveen määrän rahaa ja energiaa kisoja varten ja kuitenkin pieni osa pääsee vain jatkoon ja moni joutuu pettyyn. Miten suhtaudut siihen, ettet pääsisi ensimmäisestäkään karsinnasta eteenpäin?

    • Toi on tosi hyvä pointti, jota moni ei edes ajattele. Tietysti mulla on tavoitteet itelleni, mihin haluan päästä ja miten pärjätä. Kuuntelen valmentajaani ja voin päättää vaikka viimeisenä päivänä ennen kisaa, etten mene, jos kunto ei ole kohdallaan. Koska huonossa kunnossa en halua mennä, vaan parhaana itsenäni. Jos se ei riitä karsinnoista läpi pääsemiseen, niin se on vain hyväksyttävä ja jatkettava eteenpäin entistä kovempaa. Tää on raaka laji ja jos ei pärjää, pitää ymmärtää, että et ole ihmisenä vääränlainen, fysiikka ei vain ole sellainen kuin vaaditaan. Ite kuitenkin koen, että saan tästä treenaamisesta ja matkasta kohti tavoitteita enemmän kuin itse kisatilanteesta. Nautin treenistä, olen tutustunut huippuihmisiin ja saanut kokea monia hienoja asioita. Siksi en koe, että tää olisi turhaa vaikka kisat tyssäisi karsintalavalle. Olipas pitkä selostus! Mutta jos en pärjää, sitten vaan sisukkaasti kohti parempaa kuntoa 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta