Onnellinen

Heipä hei, mitäs kuuluu? Tänne kuuluu oikein hyvää!

Se on kyllä jännä harrastus tämä fitness, moni asia tuntuu pikkuhiljaa muuttuvan radikaalisti.

Sitä alkaa katsomaan elämää ja ihmisiä ihan eri lailla. Ihmisvartaloa ei näe enää normaalissa valossa, vaan silmät etsivät tiettyjä piirteitä kropasta. Pyöreitä olkapäitä, reisilihaksia, selän muotoa, vartalon sopusuhtaisuutta. Alkaa katsoa vartaloa objektiivisesti, kilpailun näkökulmasta. Treenanneen ihmisen tunnistaa jo kilometrin päästä. Tämä ilmiö selittää osaltaan sitä, miksi monet kisaajat päivittävät nettiin itsestään puolialastomia kuvia, mitä sitten muut ihmiset katsovat, että herranjumala, vaatteet päälle. Fitnesskuplassa elävät ihmiset eivät monesti kuitenkaan tajua muiden mielipidettä, koska he julkaisevat kuviaan ainoastaan rehellisesti kuntokuvina. Asiaan perehtynyt ihminen näkee kuvasta ihmiset kunnon ja hyvät ja huonot piirteet, muut näkevät itseään paljastelevan ihmisen.

IMG_2236

Kipua oppii sietämään. Treenikipu alkaa jollain kierolla tavalla tuntua jopa hyvältä ja monesti muillakin elämän osa-alueilla erilaisten kipujen sietäminen kehittyy. Itse olen huomannut, että olen oppinut elämään melko hyvin pahan olon kanssa. Oksettaa, huimaa, päätä särkee, lihakset on jumissa. Se on melkein joka päiväistä ja ihminen on sopeutuvainen. En monestikaan valita erilaisista kivuista, koska olen jonkin asteisesti tottunut siihen.

Myös henkistä kipua olen oppinut sietämään lajin kautta. Olen valitettavan herkkä ihminen, mutta treenaamisen kautta olen oppinut hallitsemaan hermojani. Asiat eivät ikinä ole niin huonosti treenin jälkeen kuin ennen sitä. Laji antaa myös unelmia, uskoa ja toivoa tulevasta. Ihminen toimii parhaiten kun tavoittelee korkealle, mutta kuitenkin realiteetit mielessä. Toiveminän pitää olla kovien ponnistelujen takana, mutta kuitenkin tavoitettavissa. Silloin se antaa uskoa vaikeinakin aikoina.

IMG_2234IMG_2233Tänään vuorossa oliii olkapäät! Otin vähän isompia painoja pystypunnerruksiin ja vipareihin, vähän erilaista ärsykettä tällä kertaa. Yleensä pyrin tekeen pitkiä toistomääriä olkapäille, vähintään 15, joten painot on sen mukaiset. Pitkillä sarjoilla ei oikein sitä voimaa saa kasvamaan, ja sen huomaa kun on kuukaudesta toiseen samat painot… Hmph. Mutta muotoa tulee paremmin tällä tyylillä, joten sillä mennään. Vaikka oishan se hiton hienoa joskus riuhtoa kunnon painoilla jotain kolmosia!! Mutta ei, ei..

IMG_2145IMG_2214IMG_2213Hyvin on taas ainakin syöty, jos ei muuta! Fitwokin nuudelikanaa, lihamureketta (ei kääretorttua, vaikka näyttääkin siltä :D), ruusukaalia, munakasta, jauhelihaa, kroisanttia (hups). Nää on semmosia ruokia, mitä voisin tällä hetkellä syödä siihen pisteeseen, että halkean. Mahtavuutta on se, että mähän voin!

sonja

2 vastausta artikkeliin “Onnellinen”

  1. Hyvä teksti. En tiedä seuraatko blogiani, mutta itse postasin taas kuvan vähissä vaatteissa. Minua tuo ei haittaa omassa eikä muidenkaan blogeissa – huomaan siis kyllä omankin silmän kasvaneen tuohon putkeen että katsotaan vain kroppaa ja sen lihaksia. Eikä minusta alastomuus tms. muutenkaan aina tarvitse tarkoittaa herutusta enkä sellaista ajattelekkaan kun joku postaa kehityskuvia esimerkiksi. Tosin en ole miettinyt mitä muut niistä ajattelevat eikä kyllä tarvitsekaan. Pitäisi kysyä esimerkiksi siskolta mielipidettä, ihmisen joka ei treenaa.. 🙂 hyvä kirjoitus!

    • Seurailen kyllä 😉 Oon myös ite ehkä niin turtunut kehityskuviin, että omasta mielestäni niissä ei ole mitään pahaa, vaan päinvastoin, kiva nähdä miltä kroppa näyttää. Oon vaan huomannut, että monilla kavereilla ja tutuilla on hyvin jyrkkiä mielipiteitä asiasta ja vähäpukeiset kuvat jopa vihastuttavat joitain, mikä on mun mielestä kummallista 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta