Mikä ei tapa sattuu ihan hitosti

Tänään tein puolen tunnin hauisojentajatreenit. Nopeaa ja tempoa ja pulssi korkeella, niin eipä siinä kauaa sitten kestänyt! Tein liikepareina aina liikeen hauikselle ja perään ojentajalle. Hauis taljassa ja ranskalainen punnerrus, hauiskääntö istuen ja lisää ranskista. Loppuun hauiskääntö mutkatangolla ja perään ojentajapunnerrus levypainolla pääntakaa. 10 minuuttia meni aina yhteen liikepariin. Useimmiten just noin nopeetemposet ja lyhyet reenit ainakin itellä tuntuu melkein paremmin kun pitemmät treenit, koska alitajunta sanoo, että ”enää vartti, koitas nyt tehdä” 😀

IMG_1613

Tortillojaa!!

Treeneissä kaikki perustuu siihen, mihin oot tottunut. Se, miten pystyt kehittymään, riippuu siitä, millasta kipua pystyt sietämään ja kuinka pitkään. Ihmisillä on hyvin erilaiset kipukynnykset ja se näkyy treenissä.

Lihas kasvaa silloin, kun mennään oman mukavuusalueen ulkopuolelle, Silloin, kun se rikkoutuu ja sen jälkeen korjaa itsensä ja kasvaa. Lihas on mukavuudenhaluinen. Kun alkaa sattumaan, keho alkaa huutaa, että lopeta, ei tunnu enää kivalta. Kroppaa ei pidä aina kuunnella, vaikka niin aina toitotetaan. Jos mä kuuntelisin aina kehoani, löhöisin kaiket päivät sängyssä suklaalevyn kanssa. Mielen täytyy olla vahvempi kuin kehon. Mieli on se, joka päättää, mitä tehdään ja lihas tottelee. Lihas pystyy menemään treeneissä kyllä vaikka kuinka pitkälle, kysymys onkin, kuinka pitkälle pää kestää.

Onni on se, että kipuun tottuu. Kun on ylittänyt kipupisteensä, sitä on helppo myös venyttää. Treenin aikana tuntuva särkevä kipu on hyvin lyhyttä, sarjan jälkeen se tuntuu vain muutaman sekunnin enää polttavana. Seuraavien päivien kipuun tottuu myös, aku ankkana kävely ei tunnu hetken päästä enää miltään. Ihminen on luotu muuntautumaan eri olosuhteisiin, ja siksi myös koviin treeneihin pystyy tottumaan, jos niin haluaa. Sen takia mun mielestä salilla työskenteleekin enemmän pääkoppa kuin lihakset.

Muistan itsenikin joskus, kun menin heittämään GoGolle vaan parit jumpat ja mietin, että mitä hittoa noi örisevät miehet saa siitä, että kiduttaa itseään salin puolella. No, nyt ymmärrän mitä siitä saa.

Treeneissä suurena apuna on toinen ihminen, joka pistää sut menemään vähän pidemmälle, kuin mitä menisit yksin. Auttaa nostamaan painoja, kun et yksin niitä saa enää ylös, eikä anna sun lopettaa liian aikasin. Hyvin moni sanookin, ettei pysty itse treenaamaan edes kunnolla, kun joku ei käskytä. Tietenkään sekään ei ole kovin optimaalinen tilanne, jos tarvitsee aina jonkun.

Huomenna aattelin räväyttää ihan kahella treenillä, aamulla olkapäät ja illalla valmentajan kanssa jalat. Voipi olla väsynyttä likkaa illalla! 😀

sonja

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta