Syötkö sä edes mitään?

Kylläpäs päivä vierähtää, kun nukkuu yhteen asti päivällä.. Nyt on kello jo seitsemän ja kohtahan pitää mennä jo taas nukkuun. Haha, hyvä päivä mulla hei!
 
Oon viime aikoina huomannut, miten kummallisia käsityksiä ihmisillä on fitness-lajista. Oon törmännyt tosi outoihin ennakkoluuloihin ja kysymyksiin. Monet aattelee, että fitness tarkoittaa jatkuvaa dieettaamista ja laihduttamista, etten voi syödä mitään tai käydä missään. Multa tietyin väliajoin aina kysellään, ”voitko sä syödä tätä tai tätä?”. Alkuun selitin liiankin pitkästi, että nyt kun oon muutenkin plussakaloreilla, voin välillä syödä ruokavalioni päälle herkkuja tai muita ylimääräisiä aterioita. Nyt ei ole mitään kovin kiellettyä ruoka-ainetta olemassakaan, eikä mun tarvi jatkuvasti mitata kaloreita. Tärkeintä on, että syön oikeaa ruokaa tarpeeksi päivässä. Nykyään en aina jaksa selittääkkään ruokailustani sen kummemmin, helpommalla pääsee kun vastaa vain, että voin syödä.
 
 
 
Etenkin vanhemmat ihmiset liittää sanaan fitness sairauksia, uhkia ja jopa kuolemanvaaraa! Eräs sukulaiseni totesi minulle, että ”tiedän ihmisen, joka sairastui masennukseen, kun ei pärjännyt fitness-kisoissa.” Usein myös huomautellaan, että ”eikös tuo ole aika sairasta touhua” tai ”tuostahan voi seurata sisäelimien vajaatoimintoja”. Kyllä, minä tiedän monia ihmisiä, jotka ovat sairastuneet masennukseen tai johonkin fyysiseen sairauteen, mutta kuinka moni fitneksen takia? Ei yksikään. 
 
Ymmärrän, että jos ihmisellä on ollut syömishäiriötä tai masennusta, tarkka ruokavalio ja treeniohjelma saattaa ajaa sairauteen taas. Se ei silloin ole kuitenkaan lajin syy, vaan ihminen on taipuvainen masennukseen/syömishäiriöön ja ruokailun tarkkailu laukaisee sen. Jos taipumusta itsellä näihin asioihin on, hälytyskellot täytyy alkaa soimaan jo hyvissä ajoin. Jos ihminen on masentuva, mikä vain epäonnistuminen voi saada henkilön masentumaan. Ei pelkästään kisoissa häviäminen. 
 
 
 
Elimistöllisiä sairauksia on joillain kisaajilla ollut ja tulee myös olemaan. Elimistö laitetaan liian tiukille, eikä tiedetä, mitä tehdään. Sen takia valmentajan täytyy olla pätevä ja osata asiansa. Hänen käsissään on pitkälti valmennettavan terveys. Jos ihminen ajetaan liian omille rajoilleen, tottakai siitä tulee seurauksia. Lähtökohtaisesti lajin harrastajilla on kuitenkin keskimääräistä terveellisemmät elämäntavat, monipuolinen ruokavalio ja paljon liikuntaa. Kisadieetin viimeiset viikot tuskin ovat kovin hyväksi kropalle, mutta eipä sitä loppupuristusta sen pitempään kestäkään. Sitten siirrytään taas normaalirytmiin.
 
”Eikö tuo sun touhu mene jo sairaaksi?
 
Muutaman kerran olen käynyt pitkät ja kiivaat keskustelut tuosta kysymyksestä. Kysymyksen esittänyt henkilö itse syö ”normaalisti”, eli aamupala jos kerkeää, lounaaksi vähän kahvia ja kunnon ruokaa illalla sitten kun jaksaa. Syömisen epäsäännöllisyys ja pienellä ruoalla eläminen kai on keskimääräisesti normaalia, mutta ei millään tavalla terveellistä. Vastasin hänelle, että syön kymmenen kertaa kehoystävällisemmin kuin hän. Tasaisesti, kunnon ruokamääriä ja sellaista ruokaa, mitä kroppani tarvii.
 
Moni tuntuu ajattelevan, että teen jotain ihan ufojuttuja ja vedän jotain outoja nappeja kaiken aikaa. Mutta minä vain syön enemmän kuin kulutan, treenaan paljon ja kuuntelen kehoani. Koen eläväni terveellisemmin kuin koskaan ennen, sekä voivani myös paremmin. Vaikka en mitään kisoja ikinä miettiskään, jatkaisin varmasti samanlailla eteenpäin.
FitFashion

8 vastausta artikkeliin “Syötkö sä edes mitään?”

  1. Komppaan, hyvin ärsyttävää tuo että luullaan ettei syödä. Mulle tullaan sanoo että oon niin pieni etten varmaa syö mitään et kannattais ehkä syödä.. voi kun ne tietäiski. Ja voin vannoa että ne ketkä noin sanoo, elää just tolla aamupalaksi vain kahvia -periaatteella ja syö kun ehtii.. että nousee kiukku. 😀

    • Samat fiilikset! 😀 Täällä koitetaan vetää ruokaa minkä kerkeää ja sitten kysytään, että saatko sää syödä koskaan… Voi kuule! 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta