Miksi mä oon tässä?

Aina välillä pysähdyn miettiin, miksi mä teen tätä. Muistan tytön vuoden takaa, jota ärsytti kaikki fitnekseen liittyvä. Liikkumisesta tää tyttö oli aina tykännyt ja kaikenlaisia urheilulajeja oli käyty läpi, viimesimpänä 3-4 vuoden lentopalloharrastus. Siihenkin kuitenkin kyllästyi aikanaan ja tilalle nousi kuntosali. Tyttö tykkäs treenata kovaa, muttei oikein tiennyt, miksi. Ei oikein ollut sellasta motivaation lähdettä mikä veis eteenpäin. Salilla käynti tuntui kuitenkin luonnolliselta ja kovasta treenistä sai valtavan mielihyvän. Tytölle joskus erehdyttiin sanomaan, että ”pari vuotta ja voisit lähteä kisaamaan” ja voi sitä ärsyyntymisen määrää! 
Pikkuhiljaa tapahtui kuitenkin jotain kummallista. GoGo vaihtui Wolffiksi, jumppaus muuttui raivosalitreeneiksi. Ympärillään tyttö näki yhä enemmän ihmisiä, jotka tavoittelivat kisakuntoa ja puhuivat fitneksestä lajina. Pikkuhiljaa hän alkoi miettimään, että oiskohan mustakin tohon. Tyttö seurusteli (seurustelee edelleen) ihmisen kanssa, joka teki ruokavalioita ja treeniohjelmia ja tiesi jonkin verran asioista. Salakavalasti tyttö oppi itsekin jokseenkin paljon ihmisen kehosta ja sen toiminnasta. Ajatukset kropasta kilpaurheilun välineenä kääntyivät nopeasti päälaelleen. 
Tyttö alkoi kokeilemaan kepillä jäätä, kysyi varovasti muutamalta valmentajalta, oiskohan mitään toivoo. Positiivisen vastauksen kuultuaan innostus kasvoi päivä päivältä, eikä takaisin paluu ollut enää mahdollista. Ajatus itsestään kilpailijana tuntui kuitenkin valmennukseen ryhtymisenkin jälkeen utopistiselta. Asiassa oli niin paljon sulateltavaa, ettei tyttö aluksi edes kertonut asiasta kenellekkään. Hän oli kuitenkin kasvanut ympäristöön, missä fitness-urheilu ei ollut kovinkaan hyvässä valossa. Pikkuhiljaa hän kuitenkin huomasi, että tämä tuntui juuri hänen jutultaan. Ja sille tielleen sitten jäi. Sen pituinen se.

Sana fitness jakaa ihmisten mielipiteitä hyvin rankasti. Se ärsyttää, kiinnostaa, ihastuttaa. Monet lähtevät mukaan ajatuksella, että haluan täyttää facebookkini pehmopornokuvilla ja näyttää 24/7 Virmajoelta. Mun mielestä jo siinä lähtökohdat on niin metsässä että huh. Fitness on niin pinnalla, että yhä useampi ihminen ajattelee, että kyllähän minäkin tuohon pystyn. Otetaan valmentaja ja päätetään, että kisat on 3kk päästä treenaamisen aloittamisesta. Karrikoidusti myös minä itse luulin asian olevan helppoa tähän ryhtyessäni. Nyt olen kuitenkin oppinut, että liian lyhyellä työmäärällä ei lavalle kannata nousta.

Fitness on omasta mielestäni kuitenkin KILPAURHEILUA, ihan kuin mikä vaan muukin laji. Sitä tehdään itselleen, omien tavoitteiden ja päämäärien kanssa. Vaikka omaisit mielestäsi nimikkeen ”fitnesskisaaja”, ei sillon ole mitään velvollisuutta täyttää sosiaalista mediaa puolialastomilla kuvillasi sormi suussa… Hyvässä kunnossa olevien ihmisten laadukkaat kuvat ovat omasta mielestäni mahtavaa katseltavaa, mutta hyvän maun rajoissa. 
Tiedän paljon ihmisiä, jotka tekevät tätä arvokkaasti. Treenaavat kovaa ilman facebook-päivtystä joka salikerrasta, syövät kurinalaisesti ilman valitusta ja näyttävät internetin maailmalle tyylikkäitä kuvia tyylikkään lihaksikkaasta kropastaan. Se on sitä, mitä arvostan. Heistä haluan ottaa mallia. Silti näen liian paljon varsinkin tyttöjä, jotka havittelevat lajin kautta ”julkisuutta” ja huomiota. Jos joskus itse vaikutan sellaiselta, niin pliis palauttakaa mut maanpinnalle.
Arvokkuus on se, mitä arvostan niin elämässä ylipäänsä kuin kisalavallakin. Vaikka lavalla ollaan pienet bikinit päällä, siellä voi käyttäytyä hyvin monella tavalla. Hehkutan ehkä nyt sadatta kertaa Virmajoen Annan kävelyä. Se on juurikin sitä ARVOKASTA, tyylikästä, itsevarmaa. Ei turhaa heilumista, kikkailua tai flirttailua. Mielestäni flirttailu ja kilpaurheilu eivät sovi yhteen. Silti olen nähnyt joidenkin kokevan tarvetta esimerkiksi iskeä silmää lavalla…
Itse haluan tehdä tätä omalla tyylilläni, sellaisena kuin olen. En ole muuttunut eri ihmiseksi, vaikka aloitin tavoitteellisen treenaamisen. Teen tätä ajatuksella, että jonain päivänä vielä ylitän kaikki omat unelmani.
FitFashion

6 vastausta artikkeliin “Miksi mä oon tässä?”

  1. Vasta visiitillä! Hyvältä näytät ja tykkään sun tavasta kirjottaa, tää oli tosi hyvä teksti! 🙂 Jään kans seurailee, miten sun kisasunnitelmat etenee!

    -Johanna
    rakettimoottori.blogspot.fi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta