Ajatuksia

Tänään aamupaino näytti taas tasan kilon enemmän kuin 2 viikkoa sitten. Onkohan se kaikki menny vatsaan vai oisko muutama gramma tullu lihastakin? Se on kummallista, miten omalle kropalle tulee sokeaksi. Tässä reenaamisen pyörteessä alkaa ihmisille (en oo poikkeus) muodostumaan narsistisia piirteitä. Aina peilin ohittaessa täytyy sinne vilkasta, aina täytyy vähän koittaa, miten se selkä tänään leviää ja miltä se etureisi nyt tänään näyttää. Joka päivä itseään katsellessa ei usein huomaa muutosta, mikä vartalossa tapahtuu. Jokainen tietää omat kroppansa heikkoudet, ja niihin usein jäädään kiinni. Jos ihminen on mieltänyt koko ikänsä reisiensä olevan leveät, vaikka kuinka reenaisi, ne luultavasti näyttävät omasta peilistä leveiltä edelleen. Totuus voi olla aivan muuta, mutta omaa itseään ei ikinä osata katsoa objektiivisesti eikä muutoksen suuruutta huomata. 

Itse olen mieltänyt omat jalkani aina tosi heikoiksi ja lihaksittomiksi. 13-vuotiaana häpesin kapeita jalkojani, myöhemmin aloin tottumaan niihin ja nyt olen tyytyväinen huomatessani niiden pikkuhiljaa kasvavan vahvemmiksi. Silti vieläkään en voi sanoa aina pitäväni niistä. Välillä nään peilistä ihan samat laihat kintut kuin 13-vuotiaana. En välillä näe, että niihi on tullut pyöreyttä ja muotoa, vaikka tiedän asian olevan niin.
Onneksi sokeutumisen takia on olemassa valmentaja. Valmentaja, joka antaa tilanteessa kuin tilanteessa suoran palautteen. Ulkopuolisen silmin on helpompi nähdä todellinen kunto. Itse luulee aina olevansa liian hyvä tai liian huono. Oikeaa kuvaa ei pysty itse näkemään. En ainakaan usko niin.
Onneksi valmennettavana on niin helppo olla, kun tietää jonkun muun huolehtivan perusasioita. Mun täytyy vain tehdä kuten sanotaan, treenata ja syödä niin kuin paperilla lukee. Se on oikeastaan kovin yksinkertaista. Valmentajaan pitää vain pystyä luottamaan, jotta voi keskittyä täysillä omaan hommaansa. Valmentajan käsissä on kuitenkin suuri osa terveyttäni. Monilla homma on karannut käsistä juuri sen takia, että ruokavalio tai treeniohjelma on tehty vasemmalla kädellä, on nipistetty liikaa ruoasta ja vedetty tyttö ihan äärirajoilleen. Itse tiedän valmentajani osaavan asiansa ja pitävän järjen päässä. Hänen neuvoillaan uskon pääseväni pitkälle projektissani. Uskallan treenata kovaa, venyttää omaa kipukynnystäni ja syödä paljon, kun tiedän olevani hyvissä käsissä.
Nyt juhlistaan vähän itsenäisyyspäivää, palaillaan!
FitFashion

8 vastausta artikkeliin “Ajatuksia”

  1. Paljon painat ja oot pitkä? Missä kalori luokissa sun päivän ruuat yörii?

    • Painan nyt semmoset 64,9kg ja oon pitkä kai jotain 167-168cm. Kaloreita en oo ikinä tarkkaan laskenu, mutta arviolta 2000-2500.

  2. mua kiinnostas tietää millanen sun ruokavalion 🙂 voisitko tehä siitä jotai postausta?

    • En nää tarpeelliseks kertoo pilkulleen mun ruokavalioo täällä, koska jokaiselle toimii erilainen ruokaohjelma omien tarpeiden mukaan, joten kenenkään ei kannata kopsata toisen ohjelmaa 🙂 Oon mä siitä suurpiirteisesti kertonut, kuvia ruoista jne. Voin kuitenkin vaikka jossain kohtaa kirjottaa tarkemmin joistain aterioista jne! 🙂

  3. Onko noissa kaloreissa mukana reenijuomat vai vaa perus päivän ruuat? Näytät kyllä hyvältä!! Tää on semmoi harrastus et tässä ne vaa’an lukemat ei kerro mitää.

    • On mukana treenijuomat ja kaikki lisäravinteet. Kiitos paljon! Vaakaa tosiaan ei kannata tuijotella, peili kertoo enemmän 🙂

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta