Back in business

Lontoon reissusta toivuttu just ja just!

Kyllä oli outo tunne kun tulin kotiin, kun ei ollu mikään paikka kipee. 4 päivän tauko salilta teki kyllä tehtävänsä, hyvällä ja huonolla tapaa. Maanantaina mikään mahti maailmassa ei ois saanut mua reenaamaan, ellei oltais sovittu niin valmentajan kanssa. Ja oli kyllä onneton selkäreeni. No, kyllä se tästä. Tänään jo fiilistelin taas lihaskipua uudella energialla.

Reenikahvit!

Mua on tänään ärsyttänyt. Paljon. Syystä tuntematon oon plärännyt tänään kaikki maailman fitness-blogit läpi (morjes niitä on PALJON) ja tajunnut, minkälainen muoti-ilmiö tää fitness nykyään on. Arvostan kovaa treenaamista, mutta inhoan sitä liikaa hypetystä sen ympärillä. (Toisaalta oonko itsekään yhtään parempi kun kirjotan treeniblogia?) Monet monet seurailemani ihmiset kiekuvat eat clean, healty lifestyle-fraasejaan sosiaalisessa mediassa sekä oikeassa elämässä minkä kerkeävät, mutta usein totuus on jotain aivan muuta. Kelle siinä yrittää jotain todistaa, itselleenkö?

Musta on ok jakaa treenikuviaan, koska treenaaminen vie mennessään ja siitä tulee osa jokapäiväistä elämää, niin miksei siitä sitten kertoisi. Mutta liika on liikaa. Itse mieluummin kirjoitan ja jaan kuvia kehityksestäni, en ikuisista proteiinilätyistä ja ah-niin-terveellisestä ruoasta. Eikö se ole vähän noloakin, että facebook täyttyy pienen pienistä salaattiannoskuvista, jos todellista muutosta kropassa ei kuitenkaan ole mitenkään huomattavissa?

Hienoa on, että terveelliset elämäntavat tavoittavat yhä suuremman määrän ihmisiä, ei siinä mitään. Se loputon kliseisten lauseiden toistelun ja samaan aikaan olemattoman reenaamisen kombo on kuitenkin jotain, mikä ärsyttää niin hitosti. Osasyy siihen, että alotin tän blogin oli se, että jos jotakuta kiinnostaa mun treenit, niin täällä niitä jaan, koska tykkään asiasta puhua. Ja puolestaan muita en (kovastikaan) ärsytä tuputtamalla salilöpinääni.

Noniin, oon avautumiseni avautunut. Hyvää yötä ja – eat clean train mean! 😉
FitFashion

7 vastausta artikkeliin “Back in business”

  1. Olin kans ihan kypsä varsinkin tamperelaiseen fitnessbuumiin 😀 mä oon jumppa-siiri koska mua huvittaa, mutta voin myös syödä ja tehdä mitä mua huvittaa, eikä tarvii sitä muille sen enempää esitellä 😀 täällä ollut kyl samalla aika helpottavaa, että ketään ei fitnessjutut kiinnosta. ei mulla oo oikeen reenikavereita, mutta ei ainakaan kukaan koulussa laske lounaasta kaloreita ja hypetä uusimmasta reeniohjelmasta heela tiden

    • Hehe 🙂 vaikka eihän se vaan tampereella oo, joka paikassa. Ja hyvähän se on että huolehtii itestään, vois vaan keskittyä enemmän siihen reenaamiseen ja vähemmän pelkästään puhumiseen.

  2. Jep, samaa mieltä. Inhoan jo sanaa fitness, hyi! Sitä tulee joka tuutista. Inhoan miten sitä käytetään kaikkeen etuliitteeksi. En pysty lausumaan sitä sanaa enään. Ärsyttää myös se kaikki valitus miten ihmiset menee sekasin tästä hössötyksestä ja että kisaaminen on vaarallista ja koko hommasta tulee niin tärkeetä ettei voi yksinkertaisesti olla muuta elämää jos aikoo onnistua. Olen kisaamassa syksyllä bikinissä ja mulla on valmentaja ja aion voittaa:D Mutta tää ei oo mun koko elämä, vaan yksi osa sitä. Tää on mulle vaan harrastus.. joten voinko edes olla vakuuttava niiden fitnessfriikkien (tai kenenkään) mielestä? En. Ja se ei mua onneks kiinnosta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta