Who am I?

Mulla on hiukan ristiriitaiset ajatukset tän blogini kanssa. Alkuperänen ajatus mulla oli, että pidän tän pelkästään treeniblogina enkä sotke tähän muuta elämääni. Ehkä mua myös pelottaa ajatus siitä, että tuntemattomat ja puolitutut lukee mun henkilökohtasista asioista ja ajatuksista. Ajattelin nyt kuitenkin että avaisin vähän muutakin elämääni kuin pelkkää salilla käyntiä. En aio kuitenkaan tehdä tästä mitään lifestyle-blogia vaan pääpainona on reenaus. Tässä nyt kuitenkin muutamat faktat pöytään niin tiiätte vähän kuka täällä kirjottelee!

Asun yksin. Tampereen keskustassa. Mun perheeseen kuuluu äiti ja isä. Muutin omilleni vähän yli vuosi sitten. Tää kämppä on hyvällä sijainnilla ja kivan kokonen mutten oo muuten kovin tyytyväinen tähän. Haluaisin muuttaa tästä pois.
Oon käynyt peruskoulun ja lukion. Lukion jälkeen halusin pitää välivuoden tai pari. Onnekseni pääsin kesätöihin OP-Pohjolan vakuutusyhtiöön, jossa sain myös kesän jälkeen jatkaa. Nyt työskentelen siellä seuraavan vuoden.

 Oon onnellisesti parisuhteessa. Eilen kun tulin kotiin töistä niin mun jauhelihat ja kanat oli paistunu ja siirtyny kivasti bokseihin jääkaappiin! 🙂

 Mulla on ihania ystäviä. Pyydän tässä nyt julkisesti anteeksi että oon onneton kotihiiri ja kavereiden painostuksesta huolimatta muun muassa eilen jäin kotiin ulos lähtemisen sijaan! 😀 Hyvät kaverit on korvaamattomia. Monesta asiasta en ois välttämättä päässyt eteenpäin ilman heitä.
Aikaset aamuheräämiset on mulle kuolemaa. Luulis, että töihin heräämisen tottuis. Mutta ei. Ei siihen totu. Joka aamu se on yhtä taistelua nousta ylös.
Oon toivoton herkkupeppu munkkien suhteen. Just leivotut sokerimunkit on jotain, mitä voisin syödä joka päivä. Ne koituu vielä mun kohtaloks dieetillä.
Ja tähän on hyvä jatkaa, että haluaisin rautaiset vatsalihakset. Haha! Ois huippua, jos ne erottuis kunnolla. Nyt mulla on vasta babyvatsat. (Miks nää taas meni reenaamisen puolelle, vaikka piti kertoa muusta?)
Oon loputon herkistelijä. Itken nyyhkyleffoille, sytyttelen yksinäni kynttilöitä ja kuuntelen herkkismusaa. Stressaannun ja ahdistun helposti pienistä asioista. Muistutan itteeni vähän väliä, kuinka hyvin mulla asiat on.
Lisäksi mun on välillä tosi vaikeaa tehdä päätöksiä. Saatan joskus stressaantua hermoromahduksen partaalle miettiessäni, meenkö tänään leffaan ja huomenna salille, vai toisin päin. Hah. Typerää.
Ja lopuksi. Haluaisin oppia olemaan onnellinen. Haluaisin oppia elämään hetkessä ja lopettaa vanhojen muistelun tai tulevaisuudesta hermoilemisen. Haluan kokeilla omia rajojani, ylittää itseni, olla jotain enemmän, olla parempi ihminen ja löytää oma tapani elää tätä elämääni. Aamen.
Hyvää yötä!
FitFashion

6 vastausta artikkeliin “Who am I?”

  1. Löysin tänne sun blogiin jotenkin facebookin kautta! Mä oon kanssa samassa paikkaa Tampereella töissä, niin vähän hassua, jos ollaan samassa talossa mutten oo koskaan nähnyt sua sielä : D

    • Oikeesti? Haha huippua! 😀 Se on kyllä sen verran iso paikka että joka toinen ihminen on ihan tuntematon. 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta