Mietintää

Mulle on tainnut iskeä joku syysmasennus. Kauheen voimaton olo. Eilen mulla oli niin surkee motivaatio salille raahautumiseen että morjes. Taistelin itteni kanssa monta tuntia, mutta yheksän aikaan illalla taapersin kuitenkin reenaamaan. Yritin päästä mahdollisimman helpolla, ja tein 45min nopean jalkareenin. Keskityin vaan etureisiin – tai no, lähinnä keskityin salilta pois pääsemiseen. Tänään oon kuitenkin käyskennellyt töissä kuin Aku Ankka, hyvä niin.
 
Näinä huonoina aikoina välillä miettii, että mitä hittoa mä oikein tässä teen. Mitä mä tällä fitneksellä tuun ikinä saavuttaan, mitä mä siitä itelleni loppupeleissä saan? Lihaskasvu on niin hidasta, että maltti meinaa joskus pettää. Mitään ei tunnu välillä tapahtuvan, vaikka kaikkensa yrittää antaa. Kannan ruokabokseja, mittailen aamupuuroa ja raadan niska hiessä salilla. Luovun monista hauskoista baarireissuista, matkoista ja kulutan rahaa aivan järkyttävästi tähän. Aina on joku lisäravinne loppu, aina pitää jotain mennä ostamaan. Aina kauppaan humpsahtaa toista sataa euroa. Onko tää oikeasti kaiken sen arvoista?
Eilen mietin, ketä varten mä tätä oikein teen. Reenaanko puhtaasti pelkästään itseäni varten? Mitä mä haluan tällä saavuttaa? Yhtä kaiken kattavaa vastausta on vaikea antaa. Koko totuutta en varmaan tiedä itsekään. Kirkkaasti mielessä siintää kisalava, mutta mitä sen jälkeen. Kisadieetillä pitäisi rasvan palaa ja alta paljastua reenattu ja lihaksikas kroppa. Entä jos ei paljastukaan? Entä jos huomaan seisovani karsintalavalla, mistä en pääse edes jatkoon. En halua edes miettiä, miten murtunut luultavasti silloin olisin. Koko valmennus, kaikki rahanmeno, motivaatio ja itsekuri. Kaikki olisi ollut turhaa ja mut vaan tylysti ohjattaisiin lavalta takaisin salille.
Tai mitä vaikka voittaisin? Mitä sitten? Lämmintä kättä, pokaali käteen ja kotiin. Oon tullut siihen tulokseen, että tää on todella masokistinen laji. Sun täytyy olla todella hyvä, että sua koskaan arvostettaisiin. Hävisit tai voitit, mitään ei yhden uuden kokemuksen lisäksi jää oikein käteen.
Toivon saavani näihin kysymyksiini vastauksia vielä tässä matkani aikana. En voi kuvitella lopettavani, mutta joskus sitä pysähtyy miettimään, että mihin soppaan on taas lusikkansa laittanut. Kuitenkin uskon tän kasvattavan mua aika lailla ja ehkä tulevaisuudessa tiedän asioista paremmin. Sitä odotellessa!
FitFashion

6 vastausta artikkeliin “Mietintää”

  1. Hyviä pohdintoja. Nettihän on täynnä nuorten naisten treeniblogeja, joissa treenataan kisalavoille 2014-2015 ja nykykuvista näkee selvästi, että sinne ei ole tuolla aikavälillä mitään asiaa. Ei vaan kerkeä hankkia riittävää lihasmassaa tossa ajassa – varsinkin kun on naisista kyse. Toki jos piikkiä iskee kankkuun niin sitten on eri asia. Ehkä sinunkin pitäisi ottaa aikaa treenaamiselle ja lihaskasvulle, oot vielä älyttömän nuori! Treenaa tavotteellisesti 5-8 vuotta ja mieti kisaamista sen jälkeen. Käy lukemassa Mika Nyyssölän blogia ja huomaat miten helvetisti lihaskasvu ottaa aikaa miehiltä ja miten paljon vaikeampaa se on naisilla. En todellakaan halua painaa sua alas, päinvastoin! Haluun toivottaa hirveesti tsemppiä treeneihin, mutta se ottaa todella monta vuotta aikaa! Harmittaa lukea nuorten tyttöjen blogeja, joissa ollaan käyty salilla muutamasta kuukaudesta pariin vuoteen ja heti ollaan menossa lavalle kisaamaan… Kehonrakennus on kovaa ja pitkäjänteistä työtä. Mut tsemppiä treeneihin!

    Helmi

    • Oot ihan oikeassa!

      Lihaskasvu on pirun hidasta ja tuloksien näkemisessä kestää. Suunnitelma onkin, että nyt tehdään lihaa just niin kauan, kunnes oon valmis. Keskeneräsenä ei lähdetä mihinkään. Kuitenkin itse tarvitsen tavoitteita jotka kantaa eteenpäin, ja tavoite olisi nyt ensi vuodeksi. Jos sillon näyttää huonolta, niin lavalle ei mennä. Onneksi on valmentaja, joka kertoo kyllä faktat pöytään. Kehonrakentamisen kanssa tuskin ollaan ikinä valmiita. Luen Mikan ja monen muun blogeja ja tiedän, että kropalleen pitää antaa aikaa ja mitään ei tapahdu hetkessä. Onneksi lajini ei kuitenkaan ole se kehonrakennus, vaan bikini, jossa lihaserottuvuutta ei pidä olla. 🙂

  2. Ai kamala toi Shock on pahinta pwota mitä oon juonut, ainakin mustikan makusena hyrrr. Miten on sulla toiminut? Itellä aiheutti vaan kamalaa tärinää ja hikoilua, ei tuonut lisäpuhtia 😀 Hyvä blogi muuten!

    • Se mustikka on kyllä kamalaa, toi energiajuoman makunen ihan jees. Kyllä tuntuu mulla ainakin tuovan lisäpuhtia reeniin, tosin voi toimia vaan koska uskon sen toimivan 😀

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta