Naked truth

Vaikka rakastan reenaamista, välillä tää tuntuu ihan ylitsepääsemättömän raskaalta. Koko ajan tuntuu olevan kiire, ja koskaan ei ehdi tekeen kaikkea mitä pitäis. Tähän harrastukseen uppoo rahaa, aikaa ja vaivaa välillä ihan hirveesti. Kerron täällä yleensä vaan parhaat palat tästä touhusta ja siksi aattelin tehdä postauksen, missä kerron, mitä mun elämäni oikeesti on, varsinkin huonoimpina päivinä.

-Iänikuisen kanankäryinen kämppä. Koska en omista liesituuletinta, ruoanteko käryttää aina jumalattomasti mun asuntoo, vaikka kaikki ikkunat ois auki. Ja koska syön paljon, teen myös ruokaa usein! Ruoanteon jälkeen kämppä on kun savusauna ja tuntuu että se haju pinttyy tänne!

-Jatkuva juokseminen pisteestä A pisteeseen B. Jos näen kavereita illalla, täytyy mun juosta aina pikavauhdilla töistä salille, jotta ehdin tekeen sen jälkeen vielä jotain. Vuorokaudesta loppuu tunnit kesken, kun joutuu aina kuluttaan pari tuntia salilla käymiseen, päivittäin.

-Ponnarikampaus. Aina, tai ainakin liian usein. Hiukset tuntuu koko ajan olevan likaset, kun viilettää salilla. Kuitenkaan joka päivä en viitsi hiuksia pestä, joten ponnari on aina must.

-Ruokaboksien kantaminen. Töihin, kahville, kaupungille, kaverille, parin päivän reissuille. Joka paikkaan. Aina pitää valmistautua, kuinka pitkään on missäkin, jotta osaa ajoittaa syömisensä. Boksien esiin vetämisen aiheuttamat katseet on myös aina parhaita.

-Ikuinen hyvänmakuisten lisäravinteinen etsiminen. Ja niitä ei vaan ole. Suklaanmakuinen proteiinijauhe maistuu useimmiten kamalalle, samoin mansikka, vanilija ja banaani. Ei niitä syödä siksi, että ne olisi hyviä. Silti aina pitää etsiä uutta hyvänmakuista, ja aina pettyä.

-Aikaiset aamut. Jos töiden jälkeen on menoa, fakta on, että ennen töitä täyty käydä salilla. Eli kello 7 aamulla.

-”Miten sä syöt noin paljon, vaikka reenaat kisoihin”-kysymykset. En ole dieetillä, yritän saada massaa. Voin juoda joskus siiderin tai syödä jotain hyvää, eikä mun reenaaminen ole pilalla. Eri asia on sitten, kun painoo tiputetaan kisadieetillä. Aamen.

-Reenivaatteilla taivaltaminen joka paikkaan. Kun lähden salilta, mulla on yleensä 100 ja yksi tehtävää tekemättä, joten reenivaatteilla usein käyn kaupassa tai kaverilla. Mulla ei vaan yksinkertasesti riitä jaksaminen käydä aina kotona vaihtamassa vaatteet.

-Pillerien purkittaminen. Koska oon vähän friikki ihminen, mun täytyy laittaa mun pilleriboksiin aina viikon vitamiinit. Ja kuinka r-a-i-v-o-s-t-u-t-t-a-v-a-a se on tiputella jokaisesta kiposta pillerit yksitellen pieniin koloihin!
-Jatkuva suihkussa käynti. Kun reenaa, täytyy koko ajan lotrata suihkussa. Ärsyttävää ja aikaa vievää.
-Banaanien loppuminen. Syön kolme banaania päivässä ja ostan noin 6 banaania kaupasta kerralla, koska enemmän menisi huonoksi. Tällä laskutoimituksella käyn joka toinen päivä ostaan lisää banaaneja. Ja ne loppuu aina kun en huomaa. Oon menossa salille, mutta oho eihän mulla oo banaaneja. Joten kauppaan. Ja aina ne sattuu loppuun silloin, kun on kiire.
-Kuulokkeiden katoaminen. Pieniä suuria iloja reenatessa on kuunnella musiikkia. Mutta miten ne kuulokkeet voi aina kadota?! Kuinka monta kertaa niitä pystyy hyvällä omalla tunnolla käydä ostamassa?
-Ruoka-vaa’at ja mittakupit. Jokapäiväisessä käytössä. Hyvin ärsyttävää.
-Jatkuva syöminen. Kolmen tunnin välein syöminen on yllättävän vaikeaa. Jos oot esimerkiksi kaupungilla, niin aika hurahtaa nopsaan, ja sitten kolmen tunnin jälkeen mietit avuttomana keskellä ostoskeskusta, että missäköhän voisit lämmittää ruokas ja syödä sen hilpeyttä herättämättä. Lisäksi, vaikka olisit vielä edellisestä ateriasta täynnä, syöt pakkopullana silti seuraavan.
-Huonojen reenien aiheuttama masennus. Varsinkin jalkareenien kohdalla tää on kamala. Huono reeni vaan pistää mulla olon niin vihaseks, että silloin mulle ei kannata edes yrittää puhua. Poikaystävä tietää tän liiankin hyvin.
-Muiden reenaajien piinaaminen. Jos oon yksin reenaamassa, mun yleisin lause salilla on ”hei, ehtisitkö varmistaan yhen sarjan?”. Ei se kuitenkaan ikinä jää siihen yhteen. Jos joku raukka joutuu kerran mua auttaan, voi olla varma, että seuraavan sarjan tullessa kysymys on sama.
-Yöllä blogin kirjoittaminen/tiskaaminen/ruoan teko. Aika loppuu kesken, joten sitten vähennetään yöunista. Kuten nyt.
FitFashion

14 vastausta artikkeliin “Naked truth”

  1. Tää oli tosi kiva postaus, koska useimmiten bloggaajat näyttää ja kertoo elämästään vaan ne hyvät puolet, mutta sää uskalsit kertoa myös ne epämieluisat! 🙂

    • Kiva et tykkäät! 🙂 Niinhän se usein menee bloggaajien keskuudessa, että vaan parhaat palat näytetään.

  2. Ompas kiva postaus! Välillä mukava lukea tuon harrastuksen huonoistakin puolista eikä aina vain hyvistä treeneistä tms. Itselläni ei treeniharrastus ole noin intensiivistä, mutta silti välillä tulee niitä päiviä ettei vaan ehtisi millään tekemään kaikkea ja treeni ei kulje eikä ruoaksi tee mieli syödä sitä mitä pitäis ynnä muuta.

    • Kaikilla on semmosia päiviä! Reenaaminen ei kuitenkaan todellakaan oo aina mitään ruusuilla tanssimista, vaikka monet niin antaa ymmärtää.

  3. Pro tip: Banaanit kypsyy hitaammin jos pitää niitä jääkaapissa. Jos syöt paljon banaaneja nii kannattaa ostaa iso kasa niitä jääkaappiin ja ottaa sieltä muutama kerrallaan huoneenlämpöön kypsymään 🙂

    • Haa täytyypäs koittaa! 😀 Pelkään aina että ne menee huonoks ja siks ostan vain vähän kerralla, mutta koitetaas 🙂

  4. Banaaneihin toinenkin vinkki: erota ne toisistaan niin ne kypsyy hitaammin kuin yhdessä. Ja jos ei ole ihan niin kranttu sen suhteen kuinka kypsiä ne on niin varmasti menis useemman päivän muutenkin.

    Ja kun on reissussa niin tonnikala on ihan ykkönen. Ei tarvi pitää kylmässä eikä lämmittää. Syömistiheyteenkin tottuu ja auttaa kun ei ihan jokapäivä syö samaa höttöä, ettei pääse kyllästymään ja sitten se vasta pakkopullalta tuntuukin.

    Helpottaa varmaan myös jos kokkailisit yhtenä päivänä aina monen päivän safkat. Säästää aikaa paljon ja mukava ottaa jääkaapista valmiit annokset kun on väsynyt reenin jälkeen. Vaa’an pois jättäminenkin vähentäis stressiä mutta kukin tavallaan.

    Ite ainakin tykkään auttaa muita salilla ja varmaan isoin osa muistakin salikävijöistä auttaa mielellään, kunhan ei ihan jatkuvasti tarvitse olla kyttäämässä ja oma treeni kärsii.

    Hyvä postaus, kun monet varmaan luulee että toi on helppoa hommaa! Vaatii kuitenkin paljon panostusta. Olis vielä kiva tietää miten reeni voi olla huono?

    • Kiitos vinkistä!

      Teenkin aina viiko ruoat yhtenä päivänä, helpottaa kyllä paljon. Parin tunnin kokkailun jälkeen käry on vaan aika mahtava! En tee tätä hommaani vaan puolitehoilla, ja siksi vaa’an käyttö on aika pakollista, jos meinaa ruokavalioonsa noudattaa. Tää postaus oli puolihuumorilla tehty, eikä se vaaka mua juurikaan normaalisti edes haittaa, ja uskon myös, ettei kanssatreenaajat kovasti kärsi auttamisestani 🙂

      Huono reeni tarkoittaa varmasti jokaiselle eri asiaa. Mulle se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että ei ole jaksanut tehdä kaikkea loppuun asti väsymyksen tai huonon päivän takia. Joskus on päiviä, milloin salilla ei vaan kulje syystä tai toisesta. Suurimmaks osaks se on varmaan henkinen asia. Reeni voi olla mennyt perille, mutta tuntuu, ettei siitä ollut mitään hyötyä. Huono reeni voi olla myös, jos on liian täysi sali, eikä saa tehtyä sitä, mitä haluaa tai vaihtoehtoisesti on liian kiire, eikä kerkeä tekemään kaikkea.

  5. Kiva blogi! Löysin tän sattumalta Fitfashionista ja oon kohta lukenu kokonaan läpi. Tää postaus oli just tähän kohtaan tosi hyvä – tulin jalkatreeniltä joka oli aivan surkea. Ennätykset paukkui, aikaa meni tuhottomasti mutta silti ei tullut sitä kuolema-oloa mitä lähtee tavoittelemaan. Tiedät kyllä. Kiva kuulla, että muillakin on joskus surkeita reenejä eikä aina vaan #pumppipumppi ja #squatthatass .. 😛
    Tsemppiä kovasti!! 🙂

    • Hei kiva kun eksyit tänne! Ja ei, mun treenit ei ainakaan aina oo #pumppipamppia tai #goodfeeling treenejä.. 😀 kiitos kovasti sulle!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta