Kanankäryistä ja turhautunutta iltaa

Tänään päivääni on kuulunut univelkojen poisnukkumista, päätöksenteon vaikeutta, kiukkua ja savuinen kämppä.

Tän maailman parhaan aamupuuron tosiaan söin kello neljä iltapäivällä – onhan sekin toki aika herätä.. Toisaalta unet tuli kyllä niin tarpeeseen huonosti nukutun arkiviikon jälkeen, että en edes jaksanut potea huonoa omatuntoa.

Joskus vaan on niitä päiviä, millon mikään ei onnistu. No mulla oli tänään.
Arvoin melkein tunnin, menenkö tänään salille vai en. Olin väsynyt, ei huvittanut pätkääkään ja sali meni aikaisin kiinni. Toisaalta huomenna en ehdi myöskään reenata. No, salille sitten lähdin ja huono päätöshän se väsyneenä ja kiukkuisena oli. Liian kiireinen huonon mielen reeni, mutta tulipahan tehtyä. Salilta menin kauppaan, ja kassalle ladoin viikon ruokaostokset. Lompakkoa sitten kaivaessani tajusin, että sehän jäi kotiin. No, ei kun uudestaan kotiin ja sieltä juoksujalkaa kauppaan.

 Kun vihdoin raahasin liian täydessä muovipussissa ruokia kotiin niin huomasin, että kappas, avainhan jäi kotiin. Samoin puhelin. Meidän naapurustossa oon huomannut jo aikaisemmin semmosen tavan, että varsinkin silloin, kun jotain oikeesti naapureilta tarvisi, niin sitä ovea ei avata! Tänäänkin siis pimpottelin neljän kerroksen ovet, kunnes joku avasi ja sain soitettua talonmiehen avaamaan mun oveni. Tää mun avaimen unohteluhan on jo yleinen vitsi talonmiestenkin keskuudessa, mutta tänään ei kyllä naurattanut sitten yhtään.

Loppuillan oonkin sitten vaan käryttänyt asuntoani tekemällä ruokaa. En ymmärrä, miten tänne tulee niin jumalaton savu aina vaikka kaikki ikkunat on auki?! Oon ihmetelly miksei toi palohälytin oo vielä koskaan alkanut soimaan.

Nyt koitan rauhottua ja miettiä positiivisia asioita. 😀 Palailen ensi viikosta parempien reenien ja parempien kuvien kera. Tsau!

FitFashion

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

 
Tykkää jutusta