Kiirus kiirus

Heips!

Hirvee kiire mutta annoin ittelleni 5 minuuttia aikaa kirjottaa! 😀
En tiedä, mikä mua vaivaa, kun aina kun pidän lepopäivää salilta, niin mun täytyy tunkea päiväni täyteen kaikkea muuta, etten vaan sais hetkee hengähtää! Luulisi että lepopäivänä voisin kirjaimellisesti levätä hetken, mutta ei. Juoksua juoksua sinne tänne.

 Tommonen muka-söpö ilme ei kyllä vain pue mua. 😀

Pidän tänään kuitenkin vapaata salilta jo toista päivää parista syystä. Ensimmäinen on yksinkertaisesti se, että mun jalat on niin kuoleman kipeet, ettei seuraavaksi reeniohjelmassa olevaa jalkareeniä vain ole pystynyt tekemään. Mun jalat palautuu hitaasti reenistä, mikä vaikeuttaa aina seuraavien salipäivien aikatauluttamista.

Toinen syy on, että oon unohtanut täysin yhden elämää tärkeemmän asian: venyttelyn.
Heräsin yhtenä jalkareenin jälkeisenä aamuna jumalattomaan alaselän kipuun. Hädin tuskin pääsin sängystä ylös enkä saanu suihkussa edes shampoo-pulloa nostettua lattialta kun en pystynyt kumartuun yhtään. Kyllä siinä itku pääsi ja panikoin jo, että tää oli nyt tässä ja pyörätuolielämä kutsuu. 😀 Sain kuitenkin jotenkin konkattua töihin ja vähitellen tajusin, että mulla oli vaan niin järkyttävän jumissa alaselän ja pakaroiden lihakset, että siitä säteili ihan hirveä kipu.

Kun sain taas sukan omin avuin jalkaan, tajusin, että hei nyt sitten, venyttele nainen.
Oon ollut ihan mestari lusmuileen venyttelystä ja pakoileen sitä aina kaikin mahdollisin verukkein. Oon naureskellut salilla venytteleville ihmisille ja miettinyt vaan, että mitä mä venyttelen kun voin käydä hierojalla avaamassa paikat. 😀 No, hieroja on nytkin pakon edessä varattu, mutta ehkä opin jotain. Ei sitä lihashuoltoo voi koskaan tarpeeksi kai tehdä. Ehkä mäkin tästä viisastuneena alan pitään venyttelystäni huolta!

Nopea avautuminen tehty joten nyt täytyy viilettää taas toisaalle!

Tiedoksenne!

Happy girl

Onpa viikko mennyt taas nopsaan. Viikonloppu, aurinkoa eikä mitään velvollisuuksia, ihanaa!!
Hirveen hyvä päivä ollut muutenkin, elämä hymyilee!

Kävin tossa yks päivä vähän kahlailemassa, koska mulla oli joku fiksaatio tälläsiin maksimekkokuviin.

Huomasin vasta kun äsken katoin näitä, että mulla on kaikissa käsi samanlailla. Haha.

Kuvat: Teemu Leppänen

Tänään suunnittelin pitäväni kokonaan lepopäivän salilta kun on niin hieno ilma, mutta jostain syystä löysin itteni silti salista reenaamassa kävelyä. Lukittauduin yksin jumppasaliin, musat täysille ja askeleet hiontaan. Kyllä siitä hyvä fiilis tulee, ei voi mitään! Jätän aina ajatukset salin ulkopuolelle, keskityn vaan täysillä siihen mitä teen.

Mutta nyt unohdan hetkeks salitouhut ja lähen tonne ulos nauttiin ihanasta kesäillasta 🙂
Nauttikaa tekin!